Ex tempore-retki metsään. Lumouduin hänen kauneudestaan. Rakastan sammaleista metsänpohjaa ja jäkäläisiä puunrunkoja, suon tuoksua, metsän hiljaisuutta, valon leikkiä puiden lomitse, Äiti Maata jalkojen alla. Tänään suurimman vaikutuksen teki läpinäkymätön männikkö, aina puun takana oli toinen puu, ihankuin olisi kulkenut jossain erivärisistä kerroksista koostuneessa ihmemaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti