Ääksistä!

Ei siinä mitään, että huomiseksi on vielä selvittämättä vastaus kysymykseen miten kärsimys lakkautetaan (pitäisi löytyä joogasutrista 2.18-28, kunhan saan sen vaan kaivettua esiin sieltä), mutta kun huomenna on myöskin mun debyytti joogaohjaajana, ääks, ääääks, äääääääks!!

Lukiolla on joku lomaa edeltävä erikoisteemapäivä, ja oppilaat (ja liekö myöskin opettajat) on saaneet valita mihin workshoppiin haluavat osallistua, yhtenä vaihtoehtona 90 minuutin joogatunti. Paikallinen joogaohjaaja jonka olisivat halunneet vetämään tän tunnin on reissussa, mutta hän oli ystävällisesti pyytänyt ottamaan yhteyttä muhun ja yhteen toiseen paikkakuntalaiseen, koska kaikki kolme ollaan samassa joogaopekoulutuksessa. Niinpä sit lupauduttiin tän toisen kans kahdestaan suunnittelemaan tunti ja ohjaamaan se innokkaille lukiolaisille.

Eilen tavattiin suunnittelupalaverin merkeissä, jonkunlainen runko saatiin aikaseks, nyt pitää vielä miettiä mitä kaikkea pitää mihinkin asanaan ohjata, ja päänvaivaa aiheuttaa myöskin se kun ei ole mitään käsitystä kuinka pitkä ohjelma tuohon puoleentoista tuntiin mahtuu. Joutuvat vielä raukat makaamaan loppurentoutuksessa puolet ajasta..

Eilen saatiin tietää että joogaan on ilmoittautunut 40(!!) osallistujaa, mikä aiheuttaa hieman lisää paniikkia.. Viime yön unessa olin lukiolla ja totesivat että ruokala, jossa joogatunti aiotaan pitää on ihan liian pieni niin isolle porukalle, joten piti jakautua kahteen ryhmään eri tiloihin, ja sit jouduttiin molemmat yksin ohjaamaan omaa ryhmää. Ja niinhän sitä sitten tänään tulikin viesti, että ruokala on liian pieni ko. porukalle, joten joogaammekin yläasteen salissa..

No ei kait sitä, nyt kärsimyksen lakkauttamisen kimppuun, ja sitten ohjaamaan itselle joogatuntia, aion kirjoittaa joka sanan ylös mitä pitää muistaa sanoa. Huuuuuuh! Kyllä mä selviän! Jotenkin.