On ollut ihana kesä, enkä ole vielä valmis uskomaan että se muka joskus loppuisi. Tänä kesänä olen rakastanut lämpöä, aurinkoa iholla, mun rusketusta joka kerrankin on myös olkapäillä ja pohkeissa asti (ostin jopa shortsit heinäkuussa, mutta niitä en ehtinyt niin paljon ulkoiluttaa että rusketus ois yltänyt myös polvien yläpuolelle). Olen pyörahdellyt vessan peilin edessä, hymyillyt mun peilikuvalle, ihanat rusketusraidat on vaellelleet pitkin selkää. Hommasin uudet uikkaritkin, ne jättää paljon selkää näkyville (tai ainakin eri kohdasta kuin edelliset) ja istuu ihan täydellisesti päälle. Olen silitellyt mun pehmeää ihoa, pehmeää kehoa, opetellut tykkäämään siitä miltä se tuntuu, prosessi on vielä hieman kesken, mutta jotain on selkeästi tapahtumassa. Tällä hetkellä pystyn samaistumaan aika lailla tähän:
Today I asked my body what she needed,
Which is a big deal
Considering my journey of
Not Really Asking That Much.
I thought she might need more water.
Or protein.
Or greens.
Or yoga.
Or supplements.
Or movement.
But as I stood in the shower
Reflecting on her stretch marks,
Her roundness where I would like flatness,
Her softness where I would like firmness,
All those conditioned wishes
That form a bundle of
Never-Quite-Right-Ness,
She whispered very gently:
Could you just love me like this?
~Hollie Holden
2 kommenttia:
Ihana toi ajatus tossa runossa!! Kumpa vaan pystyisikin rakastamaan itseään sellaisena ku on... Mulle se on oman kropan kohdalla kyllä vaikeeta!! Enkä mä kyllä isommin kuuntele kehoa ja sen tarpeita vaan mätän mielihalujen mukaan ja välillä jopa mättäessäni tunnen lähes tuhoavani itseäni... Mulla on esimerkiksi aika ajoin vatsa kovasti kipeä ja silti syön sellasta minkä oletan vaan lisäävän kipuja. Niin hullua ja järjetöntä jotenkin mutta silti vaan toimin niin.
Mutta mä oon kans tänä kesänä iloinnut rusketusraidoista, joita mullakin kerrankin on kunnolla. Oon kulkenut lähes koko kesän hihattomassa paidassa ja minishortseissa ja mulla on reidetkin ruskettunu!
Ihanaa loppukesää sulle! ❤
Kiitos samoin! ♥
Ja niiinpä!! Joskus kyllä menee överiksi sellaset syömiset minkä ei tiedä tekevän hyvää, mut jospa oppis enimmäkseen kuuntelemaan mitä keho tarvii (eikä mieli, huh se onki vaikeeta..). Nyt mun keho selkeesti tarvii unta, en oo vielä tottunut aikaisiin aamuihin ja iltasin ois muka niin paljo kaikkee.. Nytkin tässä vaan istun vaikka pitäis mennä nukkumaan, no oikeesti kyllä ootan vessan vapautumista..
Rusketus on kyllä ollut yks tän kesän parhaita juttuja.
Lähetä kommentti