Torstaina vielä aurinko paistoi, keräilin juhannuskukkaset valmiiksi, ja joogailin pellolla (ja nakitin lapsen ottamaan kuvia), olihan silloin myös kansainvälinen joogapäivä. Aattona saatiin vuoroin rankasti sadetta ja vuoroin auringonpaistetta, väliin muutama sateenkaari, ja koko ajan hirmu hurja tuuli. Niin hurja, että grilli ei melkein jaksanut kypsentää ruokia, saatiin kuitenkin syödäksemme ja vielä (pakaste)mansikkakakkua jälkkäriksi. Sähkölinjalta katkotut pienet puut paloivat iloisesti kokossa vaikka olivatkin kerenneet kastua ihan läpimäriksi, ja matkalla pellon läpi kokolle saatiin kunnon kastelu vaatteille ja mutapesu kumppareille. Meitä oli vain pieni porukka, kuusi ihmistä, ja nukkumaan päästiin reilusti ennen puoltayötä, seitsemän kukkaa tyynyn alla kuten asiaan kuuluu. Ihanan leppoisaa. Juhannuspäivänä vietiin apukädet nro 2 junalle, ja heitettiin lapsi kyläilemään kaupunkiin. Grilliruokien tähteitä (ja kakkua) on vaikka monelle aterialle, ja päikkäreitten jälkeen vielä saunaan ja nukkumaan. Tänäänkään en saanut nukkua pitkään, seuraava apuhenkilö saapui yöbussilla, ja nyt onkin talossa ihanasti elämää, on jo kuultu pianonsoittoakin. Nyt olis vielä tämänkertaisten anatomiantehtävien viimeistely ja sitten voikin heittäytyä lököttelemään loppupäiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti