Viparitakarani

 

"Aseta huolella pää ja molemmat kädet maahan, nosta jalat ja pysy vakaana. Tämä on viparitakarani, ylösalainen asento. (Gheranda Samhita 3.31)

Inversiossa keho käännetään joko osittain tai kokonaan ylösalaisin. Tällä asennon muutoksella on merkittäviä fyysisiä ja psyykksiä vaikutuksia, jotka antavat valtavan tuen meditaatiolle.

Mutta miksi kukaan haluaisi olla ylösalaisin? Koska se on luonnollinen asento. Vauva viettää kohdussa paljon aikaa ylösalaisin. Lapsillakin tuntuu olevan luonnollinen halu kääntää itseään, tehdä kuperkeikkoja, seistä käsillään ja päällään. Jossain kohtaa varttumistamme menetämme halumme kääntää ympäri tapamme tarkastella asioita. Se mikä ennen oli leikkisää ja hauskaa muuttuu pelottavaksi.

-------

Bhagavad-Gitan 15. luku vertaa maailmaamme puuhun, jonka juuret ovat ylhäällä ja oksat alaspäin. Jos katsomme puuta, joka heijastuu veden pinnalla, voimme visualisoida mielessämme ylösalaisin olevan puun, josta puuttuu kolmas ulottuvuus: syvyys. Ajatuksena on, että katsomme yleensä maailmaa nurinkurisen arvojärjestelmän läpi, ilman elämän henkistä ulottuvuutta. Elämme maailmassa, joka on todellisuuden peilikuva. Peilikuvat ovat ylösalaisin ja niistä puuttuu sisältö. Tunnemme ehkä kutinaa, mutta kutina ei lakkaa vaikka kuinka rapsuttaisimme peilikuvaamme. Siksi on välttämätöntä oppia tuntemaan todellisuus.

Kuten alkuperäinen puu on ylösalaisin heijastuessaan veden pinnalla, meillä on oma sisäinen heijastuspintamme, joka kääntää kaiken päälaelleen. Yoga-sutra kutsuu sitä nimellä asmita. Asmita tarkoittaa paisunutta tai vääristynyttä itsetuntoa, virheellistä ajatusta itsestä. Joskus sitä kutsutaan egoksi, mutta joogan ajatusmaailmassa olisi parempi puhua vääristyneestä egosta, erotuksena todellisesta, aidosta itsestä. Asmita saa meidät näkemään kaiken suhteessa omanarvontuntoomme. Paisunut itsetunto saa meidät kuvittelemaan että olemme näkemämme heijastusmaailman keskipiste, vaikka todellisuudessa emme ole sen kummempia kuin miljardit muutkaan egot, joiden kanssa asutamme maapalloa. Nämä toisetkin egot kuvittelevat olevansa kaiken keskipisteenä. Tämä kuvio täytyy kääntää toisinpäin.

Olemme aina valmiina käyttämään ympäristöämme omaksi hyödyksemme. Mitä jos muuttaisimme tätä ajattelutapaa? Maailma on korkeimman omaisuutta ja jokainen olento ansaitsee täyden kunnioituksemme. Jos onnistumme vapautumaan egomme luomista vääristymistä, näemme itsemme muiden palvelijoina; olemmekin rakastajia, antajia ja ystäviä.

Jos yrittää päivittäisessä elämässään lähestyä todellista itseymmärrystä, saattaa huomata saapuneensa joogan taistelukentälle, jolla kohdataan jatkuva mielen impulssien virta - ajatuksia, unelmia, vastustusta, oletuksia. Tuo virta saa unohtamaan totuuden itsestä ja vajoamaan vähemmän tiedostavaan tilaan. Totuudessa eläminen on haastavaa, koska siinä on käännettävä päälaelleen sekä se, miten näemme itsemme, että se, miten näemme paikkamme maailmankaikkeudessa.

Taistelusta voi tulla pitkällinen riippuen siitä, kuinka tiukasti valheellinen itsetunto pitää meitä otteessaan. Mutta on aloitettava jostain. Kumma kyllä, kehon kääntäminen ylösalaisin voi olla sovelias lähtöpiste. Inversioilla on radikaali vaikutus tietoisuuteemme. Tietoisuuden tila muuttuu kehon asennon muuttuessa ja muutos on käänteentekevä, kun keho kääntyy ylösalaisin. Kehon kääntäminen ei tosin yksin riitä muuttamaan täysin käsitystä itsestämme, mutta se auttaa. Ylösalaiset asennot rauhoittaat mieltä ja sallivat sisäisen tyytyväisyyden tunteen nousta esiin. Kunnon annos sisäistä rauhantunnetta tekee helpommaksi kohdata haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Sitäkin tärkeämpää on ymmärtää, että jos haluamme keskittää mielemme jumalaan meditaatiossa, mielenrauha on suureksi avuksi. Asanoiden avulla voimme alkaa matkan itsemme uloimmista kerroksista kohti sisintä. Käännämme itsemme ylösalaisin, mutta emme jää siihen. Syvennämme harjoitustamme työstämällä tuntemuksia, joita asanaharjoitus nostaa pintaan. Autamme itseämme vielä enemmän, jos käytämme saamamme selkeyden ja mielenrauhan huomioidaksemme toisten elävien olentojen tarpeita asanaharjoituksemme ulkopuolella. Asteittain opimme kääntämään päälaelleen kaikkein syvimmät itseämme koskevat käsitykset ja sallimme korkeimman itsen asettua pysyvästi osaksi mielenmaisemaamme. Tämä on se henkinen käänne, jota fyysisen kehon kääntämisen on tarkoitus tukea."

Janne Kontala: Joogan sydän - kohti sisäistä harjoitusta