Vaikka mitä hahmoja ja hienoja kuvioita kyllä, kun yrittää saada leimuavat liekit pysäytettyä kuvaan, vaan ei ole kovin helppoa se, ei. (Tuo kitaransoittaja on erityisen hieno!) Käytiin Tarzan-järvellä viettämässä yhtä viimeistä iltaa, se oli kylläkin jo viime viikolla se. Sen jälkeen kasa (3 kpl) uusia tyyppejä, ja oi mikä määrä ääntä, outoa levotonta energiaa ja vaikka mitä muuta mikä saa omat pasmat ihan vinksalleen. Vaatii paljon hiljentymistä, edelleen sitä itsensä kuuntelua ja tavallaan myös irrottautumista tästä maailmasta, semmosta leijuntaa. Nyt on näin ja se tuntuu tältä ja se on ihan ookoo, kunhan tarpeeksi usein kerää talteen omat energiansa ja muistuttaa itselleen kuinka pysytään oikeilla raiteilla. Tätä lystiä vielä reilu kolme viikkoa, kyllä mää selviän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti