Ukko pyysi kävelylenkille aurinkoiseen pakkaspäivään, kun ensin oli puhuttu asiat halki, poikki ja pinoon. Mikäs siinä - koira naruun, kamera kaulaan, tarpeeksi vaatetta päälle ja matkaan. Meinasin luovuttaa jo kymmenen minuutin jälkeen kun naama oli ihan jäässä ja sormetkin jo melkein, mutta niin vaan jatkettiin reilu tunti auringon saattelemina pitkin lumisia metsämaisemia. Ihan parasta piristettä näin melkein kaamoksen keskellä.
3 kommenttia:
Aivan ihanat kuvat! Blogissani on puutarhakirjojen arvonta, käyhän kurkkaamassa. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Toivottavasti asiat selvisi. Ihania kuvia taas! Teillä on aika paljon lunta siellä! Lähtisipä munkin mies joskus lenkille mun kanssa... Sitä ei vois kyllä vähemmän kiinnostaa, harmi.
Kiitos! Lunta riittää kyllä.. Mua vie välillä lapsetkin lenkille, ei välttämättä tarvis ees koiraa :o)
Lähetä kommentti