Ajankohtaista

Ihan pihalla. Lapsenvahtivuoro jatkuu vaan. Päivät myllään ulkona, teen siirtoistutuksia, pyörittelen kiviä, istuskelen keinussa, opettelen näkemään, kuulemaan, kuuntelemaan, tuntemaan. Haltioidun linnuista, kaikki ne äänet: kuovit, kyyhkyt, käet, kurjet. Taivaanvuohen mäkätys. Ja lentäminen! Ennen olen vain katsonut, nyt näin miten kurjet nojaa ilmavirtaan, liitää, se noste. Ei se tunnu ollenkaan siltä kun lentää unessa, haluaisin oikeasti osata lentää. Ja sateenjälkeinen tuoksu aamulla, vihreä, raikas. Eilenauenneet ensimmäiset tuomenkukat. Yksi nuuhkaisu ja hetkessä olen mummulan rannassa, kaikki lapsuuden alkukesät, se tunne vapaudesta, kun koko kesä ja loma on vasta aluillaan. Mistä tämä vesi silmiin ilmestyi.. Pitkät illat pihalla, lapset juoksee likavarpaisillaan, tonkii hiekkaa, niin kauan voi itse keskittyä tekemiseen kun niiden äänet kuuluu, tietää että ne on tallessa ja turvassa. Nämä hetket on just niitä mitä ei rahalla saa, niitä jotka pitäis voida säilöä purkkiin myöhempää fiilistelyä varten ♥