Ajatuksia herättävä teksti kopioitu täältä.
"Samalla tavalla kuin katson tuulen heiluttamaa puuta, sen taipuilevia
oksia ja kahisevia lehtiä, katson jokaista sielua. Ei ole olemassa
oikeaa tai väärää taivutussuuntaa, toistaan parempaa liikettä. On
olemassa vain täydellisiä, päämäärättömiä liikeitä ja suuntia.
Riippumatta siitä, onko puu liikkumatta tai taipuuko se jousen tavoin
kaarelle, se toimii juuri täydellisesti siinä hetkessä. Minulla ei ole
mielipidettä siitä, miten sen pitäisi liikkua tai milloin sen pitäisi
pudottaa lehtensä. Minulla ei ole sille päämäärää. Kunnioitan sitä
puuna, erilaisena kuin minä, sillä meillähän on hyvin erilainen
elämäntehtävä.
Samalla tavalla katson toista sielua kuin ihmettä. Katson sitä
täydellisenä. Riippumatta teoista, sanoista, mielipiteistä, liikkeestä.
Vaikka näkisin uskomuksia, ajatusmalleja, ”vääriä” tekoja, ”turhaa”
rämpimistä ojan pohjalla. Kunnioitan sitä kohtaa, jossa sielu on, sitä
liikettä, jonka se on valinnut. Toisen sielun tehtävä on toteuttaa omaa
elämäntehtäväänsä, omaa polkuaan. Ja ymmärrän, että tuo polku ei ole
minun polkuni. En pysty neuvomaan puuta olemaan täydellisempi puu. En
voi neuvoa toista sielua olemaan täydellisempi sielu. Jokaisen omalla
polulla kaikki on täydellisesti joka hetki. En voi antaa ohjetta, suuntaa, mielipidettä, vastausta. Voin antaa
jokaiselle sielulle vapauden liikkua omaan tahtiinsa omalla tavallaan
omaan suuntaansa. Kun annan sille vapauden, se liikkuu kuin puu
tuulessa. Aina täydellisesti.
Kun annan toiselle sielulle vapauden liikkua juuri niin kuin sen
kuuluu liikkua, annan myös omalle sielulleni vapauden liikkua, niin kuin
sen kuuluu. Kun sielut liikkuvat ilman mielipiteiden, päämäärien tai
ennakko-oletusten häkkiä, ne voivat kohdata toisensa vapaina. Ja vain
tuossa vapaassa kohtaamisessa voi tapahtua rakkaus, jumaluus, ihme – tai
miksi kukakin haluaa tuota taikaa nimittää. Ainoaa rakkautta on sielujen kohtaaminen täysin vapaina. Samaa
rakkautta on antaa toisen sielun liukua pois silloin, kun se liukuu. Tai
antaa oman sielun vaeltaa sinne, minne sen kuuluu mennä. Sillä
rakkautta ei ole vieressä pitäminen vaan täydellinen vapauttaminen,
toisen täydellisyyden ihailu ja kunnioitus juuri sellaisena kuin se
parhaillaan on.
Voin katkaista puun oksan, koska se on niin kaunis ja sen
katseleminen tekee minulle hyvää. Voin laittaa sen maljakkoon. Mutta kun
katselen sitä kauniissa maljakossa, se ei enää liiku täydellisesti. Se
ei enää taivu katkeamatta. Siltä on varastettu sen luonnollinen
elinvoima, joka pitää sen liikkeessä – aina täydellisessä liikkeessä.
Kun oksa irrotetaan palvelemaan jonkun toisen iloa ja elämäntehtävää,
sen iloisuus ja elämäntehtävä lakkaa olemasta, jolloin se lakkaa
värisemästä.
Häkissään värisevän sielun voi elvyttää vain katsomalla ihaillen sen
täydellisyyttä. Tuolla kunnioituksella voi luoda vapauden. Ja vapauden
kautta voi kokea rakkauden."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti