Tiedättekö sen tunteen, kun asuu koko kesän yhdessä alkuun täysin ventovieraan ihmisen kanssa, ja pikkuhiljaa kiintyy siihen ja huomaa kuinka vaivatonta kaikki onkaan, puhuminen ja tekeminen ja ihan pelkkä oleminenkin, ja viimein uskaltaa myöntää ääneen ihan kaikille että kyllä, se on ihan mahtava ihminen ja oon ihan rakastunut siihen, mutta että se on erilaista, ei ole sellaista levotonta tunnetta sydämessä vaan pelkkää rauhaa, että ihan kuin kaikki olis just oikein just näin? Minäpä tiedän nyt.
Tänään se sitten lähti kotia kohti. Ikävä (kuitenkin, tietenkin).
(Lainakuvat sen kamerasta)
Tänään se sitten lähti kotia kohti. Ikävä (kuitenkin, tietenkin).
(Lainakuvat sen kamerasta)
4 kommenttia:
Voi rakkaus. Ihanat kuvat ja teksti. Onnen kirjoitus <3.
Kaunis kiitos! Ihana että joku on oivaltanut oikein mitä yritin sanoa :o) Kyllä tähän maailmaan rakkautta mahtuu <3
No minä mietin, että mitä tämä mahtaa tarkoittaa... siksi en oikein osannutkaan kommentoida mitään...
Niin, olikin kyllä vähän epämääräinen teksti, myönnetään, mutta tuommosena se halusi putkahtaa esiin :o)
Lähetä kommentti