Ajateltiin aamupäivän huhkimisten jälkeen lähteä pikku vaelluslenkille. Mies kuitenkin kuuli pihalta tutunkuuloisen surisevan äänen. Jep, siellähän se taas puussa kökötti, pikku mehulaisparvi. Ei ollut kuningatar kuollut kauhaniskusta, ja koska muut karkulaismehiläiset oli päästetty takaisin vanhaan pesään, vaikka ei olisi ehkä kannattanut, niin olivat päättäneet sitten karata uudemman kerran.
Tällä kertaa olivat onneksi melko matalalla, ja pyydystäminen onnistui tikkailla seisten. En tosin ollut sitä todistamassa, kielsin Miestä putoamasta ja pakkasin sillävälin keittiössä eväitä retkeä varten. Mehiläiset olivat tuosta vielä vaihtaneet paikkaa, sellaseen ohueen riippaoksaan, joka olikin kuulemma helppo laskea laatikonpohjalle ja leikata oksasaksilla poikki. Tällä kertaa beeboxi vietiin yön yli kellariin jäähylle, ja koska kuningatarkin oli varmasti mukana, saatiin tästä joukosta muodostettua uusi pesä naapuriin vietäväksi. Siellä ne nyt hengailee kuuden kilometrin päässä, tarpeeksi kaukana entisestä pesästä jotteivät vahingossakaan tule takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti