Nyt kun tämä arkihaaste pörrää joka puolella, ajattelin minäkin kertoa pienen tarinan eräästä meidän arkisesta päivästä (kuvat eivät liity tapaukseen):
Aamulla Mies lähti viemään yhtä lasta päiväksi Iisalmeen. Samalla reissulla oli tarkoitus käydä ostamassa kolmanteen autoon uusi termostaatti, jotta se saataisiin ajokuntoon. Onneksi muistivat lähteä sillä autolla jossa ei ole lastenistuinta.
Mulle jäi siis lapsenhoitovuoro ja poikien kuljettaminen kouluun. Kiireinen aamu vilahti vähän liian nopeasti, ja itseltä plus siltä lapselta jäi aamupala väliin, ehtiihän sen syödä puolen tunnin kuluttuakin. Kunnes kaksi minuuttia ennen lähtöä muistin, että mullahan on sovittu meno puoli ysiltä, joten pitikin tarjoilla lapselle aamupala (banaani ja puoli lasia maitoa) ennen lähtöä, ja tietysti ottaa lapsi tapaamiseen mukaan.
Vaille yhdeksän saan puhelun. Mies sieltä soittelee että autosta on jarrut jumissa, voisinko tuoda puristimen, rengasraudan, hylsyavaimia ym. työkaluja, hän sijaitsee muutaman kilometrin päässä Iisalmesta. Ei kait se auta, tapaamisen jälkeen auton nokka ensin kotia kohti, työkalut kyytiin, ja tähän väliin alkaa tietysti haista kakka, joten pesut ja vaipanvaihdot vielä ennenkuin päästiin matkaan. Ja tajusin jopa ottaa mukaan pussillisen karjalanpiirakoita ja mehupurkin, pisteet siitä.
Mies ja auto tavoitettiin puolen tunnin ajomatkan päästä. Pika-"aamupalan" jälkeen seurasi jarrujen pikakorjausoperaatio hyisessä tuulessa, onneksi lapsi nukkui autossa sen aikaa. Lopulta päästiin liikkeelle, kotiin ajettiin kahdella autolla peräkanaa, kunnes meidän väliin kiilasi yks bemari. Kotona päästiin syömään(!) lounasta, jonka jälkeen olikin jo aika kuljettaa yksi lapsi sovittuun tapaamiseen Siilinjärvelle. Mies jäi lapsenvahtivuoroon, minä hurautin Siiliin, ja reilun tunnin päästä soi puhelin, jossa Iisalmessa oleva lapsi kyseli milloin hän kotiin pääsisi. Koska mulla oli sen hetken ainoa ajokuntoinen auto, kävin noukkimassa vielä senkin lapsen kyytiin, ja matkan varrelta vielä yhden koululaisenkin. Samalla reissulla kävin myös kaupassa. Pyöreesti semmoset 215 kilometriä. Yksi lapsi joutui jättämään illalla kerhon väliin, en jaksanut enää kuskata ketään mihinkään.
Että tervetuloa haja-asutusalueelle, meiltä lähimmät julkiset kulkee kymmenen kilometrin päästä eikä nekään yleensä mene sinne minne olisit itse menossa, eikä varsinkaan oikeaan aikaan..
3 kommenttia:
Täällä lapissa tuo on ihan arkipäivää. Pitkät välimatkat ja ei todellakaan mitään julkisia + muut palvelut ovat kaukana. Ehkä joku hassu pikku linjaautovuoro joskus joka ei omaan aikatauluun sovi sitten yhtään. Periferiasta terveisiä, mukava täällä on kuitenkin asua!
Näinhän se on. Välillä vaan harmittaa tuo ainainen pörrääminen, lasten kun on kuitenkin vähän pakko käydä koulua, ja onpa sitä muitakin menoja välillä, vaikka yritetään parhaan mukaan niputtaa niitä ja käydä samalla reissulla monta asiaa. Ja varmaan on moneen verrattuna kuitenkin aika lyhyt tämä meidän reilun 12 km:n koulu-/kauppamatka.
Tiedän niin tuon tunteen. Asutaan myös landella ja matkaa kauppaan ja kaikkiin palveluihin on yli 23 kilsaa, myös yläkoulu on siellä ja tie on puolet matkasta huonokuntoista hiekkatietä. Alakouluun on onneksi matkaa vain 12 kilsaa. Mutta harrastukset on tuolla kaukana myös. Kyllä ei ylimääräistä tule ajeltua kuin pakon edessä....
Lähetä kommentti