Eilen olisi ollut mun koulutuksen päätöspäivä. Mutta kävikin niin, että maaseutumatkailuyrittäjän ammattitutkinto jäi nyt ihan suorittamatta. Jo joskus joulun alla tein päätöksen etten vaan jaksa kaikkea tätä yhtä aikaa. Pitää huolehtia lapsista, hoitaa kotia, harrastaa, pitää parisuhdekin kutakuinkin kasassa, niin missähän välissä sitä vielä opiskella ehtisi.. Olisi pitänyt tehdä nippu etätehtäviä, kolme näyttöä, joista yksi olisi ollut se liiketoimintasuunnitelma, olisi pitänyt hommata harjoittelupaikka, ja koska arkisin en olisi voinut harjoittelussa käydä, niin viikonloppuisin sitten. Joo, ei kiitos. Oli koulun kanssa puhetta että jättäisin tutkinnon tekemättä, mutta kävisin valmistelevan koulutuksen loppuun, jolloin saisin edes jonkun paperin että olen koulutuksessa ollut. Niin ajattelinkin tehdä, mutta käytännössä sekin on käynyt ihan mahdottomaksi toteuttaa, aina on ollut joku tärkeämpi pakollinen meno just silloin kun olisi ollut koulupäivä. Joten eilinen päättäjäispäiväkin meni ihan muissa kuvioissa.
Tulipa huomattua että opiskelu tälleen vanhemmalla iällä on oikeesti rankkaa. Ja sekin että mulle sopii kyllä huomattavasti paremmin semmonen pänttäystyylinen opiskelu kuin tämä näyttötutkintomalli.. Ja vielä kun just edellisvuonna kävin sen marjatilayrittäjäkoulutuksen (ihan kunnialla loppuun asti!), niin jotenkin tuntui että tämä tuli ihan liian pian sen jälkeen. Eikä koulutuksen sisältökään oikein vastannut sitä minkälainen mielikuva mulla etukäteen siitä oli, ehkä se johtui siitä kun se järjestettiin yhdessä seikkailuohjaajakoulutuksen kanssa. Ehken enää ole niin seikkailullinen tai jotain. Mutta kyllä sieltä silti jotain käteen jäi. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos joskus..
4 kommenttia:
Ihan viisas ratkaisu. Tällä iällä kun opiskelee, on aika hitsin paljon kaikkea muuta tärkeää elämässä myös. Ja joskus se vaan on niin, että opiskelu on se, mitä ei sit koekaan ihan niin tärkeäksi, että on valmis sen vuoksi muuta uhraamaan.
Aurinkoista kevään jatkoa ja hyvää vappua!♥
Vähän käy kateeksi, kun uskalsit tehdä tuollaisen päätöksen. En minäkään ehtisi käydä töissä, kun on tätä kaikkea muuta puuhaa!
Totta turiset. Monasti olen miettinyt opiskelua, mutta en millään jaksaisi/pystyisi, ainakaan loppuun asti. Nyt aloin tekemään keikkatyötä satunnaisesti ja se on ollut tosi hyvä juttu.
Kiitti tsempistä! Onhan se opiskelu tietty "omaa aikaa", mutta kun se oiskin vaan sitä tunneilla istumista ja opintoretkiä. Kaikki ne tehtävät lannisti mut ihan kunnolla. Miten jotkut jaksaa..? Ja vielä kun aattelee että miksi tekisin hirveitä uhrauksia jonkun paperin takia, varsinkaan kun en tule tarvitsemaan sitä paperia koskaan mihinkään. Tarkoitus oli ihan tässä omalla tilalla järjestää jotain maaseutumatkailutoimintaa, ja sen voi varmaan tehdä ilman tutkintoakin :o)
Lähetä kommentti