Esimerkiksi viime viikolla on ollut kauniita mutta julman tuulisia päiviä, jolloin oli viikonlopun luvatun lumisateen pelossa ihan pakko päästä pihalle puuhastelemaan silläkin uhalla että pipo meinas lähtä lentoon. Ja kun maa on vielä ihan jäässä eikä mitään muuta järjellistä voi tehdä, ollaan raivattu risuja ja kaadettu pari puuta. (Eikä sitä lunta sitten koskaan tullutkaan. Jospa ensi yönä sitten..)
Ja sitten on ollut niin, että viime viikon flunssassa kotona lojunut lapsi vei "mun" tietokoneen olohuoneeseen, että pystyi katsomaan telkusta animea. Ja kun kone ei ole ollut paikallaan, ei siinä ole tullut istuskeltua yhtään.
Paitsi tietysti on ollut niin, että olen sitten istuskellut yläkerran koneella, tekaissut taas yhtä kuvakirjaa vähän eteenpäin, tosin nyt se jumahti siihen että kuvat loppui kesken vaikka vapaita sivuja olisi vielä muutama. Ja olen myöskin pitkästä aikaa koukuttunut Pinterestiin (voi mua!), sitä voi onneksi(?) selailla tabletillakin..
Ja sitten on ollut ihan sitä normiarkea: koulua, kavereita ja harrastuksia, sekä pikkutyttyrän hoitamista päivisin. Kun hommaan lupauduin, niin ajattelin että siinähän se sivussa hoituu yks lapsi. No, ehkäpä aika on kullannut muistot tai jotain, mutta kyllä se todella vaatii kaiken huomion koko hereilläoloajalta. Että omat hommat tehdään sitten päiväunien aikaan tai iltasella kun Neitikin on kotona.
Lisäksi meillä on meneillään megaluokan halkotalkoot, jotka tähän mennessä on tosin olleet maksimissaan kahden hengen talkoot. Mettässä on paljon tuulenkaatoja ja puita jotka pitää kaataa, että kunhan ne kaikki saadaan haloiksi niin ei ainakaan kymmeneen vuoteen lopu polttopuut kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti