Lyhin reitti meiltä Oulujoen taimistolle kulkee Tyrnävän keskustan läpi. Edellisen kerran olen liikkunut sielläpäin joskus lapsena, enkä ole kiinnittänyt juurikaan huomiota mihinkään. Perjantaina matkalla bloggaajatapaamiseen huomasin keskellä kylää kauniita vanhoja rakennuksia, ja koska mulla oli reilusti ylimääräistä aikaa, parkkeerasin auton ja hipsin kameran kanssa tutkimaan aluetta lähemmin. Vanhasta meijeristä oli tehty kirjasto, vieressä oli kauniitä punaisia puutaloja, kulkuväylät siististi päällystetty, ja yhdessä nurkassa niin hieno viheralue että todellakin kannatti pysähtyä!
Istutukset oli ryhmitelty siististi reunustettuihin ruutuihin, välissä suorat kivituhkakäytävät, osa käytävistä oli päällystetty betonikivillä. Kasveja oli yhdessä ruudussa vain yhtä tai kahta lajia, nekin matalia. Keskellä puistoa oli alue hiekkaleikkejä varten sekä monta penkkiä istuskeluun. Samoin yhdellä sivulla oli iso hiekka-alue, jonka läpi kulki pölleillä reunustettu kivipuro. Puistoa kiersi matala betonikivimuuri.
Alueen levollinen yksinkertaisuus vetosi muhun todella. Ja vieläkin enemmän mielenkiintoa toi se, että keskiakselien jakamat neljännekset ei olleet kaikki täysin symmetrisiä. Sainkin mukaani monta todella hyvää ideaa, toivottavasti pääsen niitä joskus jossain hyödyntämään. (Hmmm.. kuinkahan tällainen ruutukaava toimisi rinteessä, ja onko alueen pakko olla neliö/suorakaide.....?)
Kuvia alueesta otin paljon enemmänkin, mutta ne on julkaisukelvottomia, koska mulla on se vino horisontti -syndrooma.. Tasamaasta otetuissa kuvissa se pomppaa vielä enemmän esiin, sattuu ihan silmiin kattoo niitä.. Mut hei, menkää itse katsomaan jos sielläpäin liikutte, oli hieno paikka!
2 kommenttia:
Katsos, näyttää fiksulta! En ole tiennyt tuollaisesta.
Niin, ja tervetuloa kahvilaani!
Hauska kuulla sinun tykkäämisistä. Kuulostaa tutulta ihan joogaa ja tanssia myöten.
Lähetä kommentti