Kesäflunssanpoikanen lähti ennen kuin kunnolla tulikaan, siihen varmaan auttoi kaapinperukoilta kaivetut villasukat ja Miehen vaatekaapista lainattu fleesepusero. Nyt on iskenyt aivan erilainen kuume, matkakuume! Jo jokunen viikko sitten muistelin kaiholla meidän viidentoista vuoden takaista lähes puolen vuoden pituista reissua maailman ääriin. Sitten juteltiin naapurin kanssa vapaaehtoistyöntekijöistä, joita voisi olla mahdollisuus saada tilalle töihin. Löysin WWOOFin, ja täytyy sitä vielä tutkia tarkemmin, josko vaikkapa sellainen oikeasti onnistuisi. Tosi mielelläni ottaisin meille vaikka vaihto-oppilaita, vapaaehtoistyöntekijöitä, tai ketä tahansa jotka vaan haluais tulla kattomaan meidän elämänmenoa. No, ajatus sai vielä jatkoa, kun tässä yhtenä päivänä kesken mansikanpoiminnan Mies ehdotti että lähdetään joku talvi itse vapaaehtoistyöhön jonnekin luomutilalle. Ilman muuta! Ajateltiin sitte lähtä joku tammikuu Uuteen-Seelantiin poimimaan hedelmiä, tai työhön viinitilalle.. Onhan siitä jo yli kymmenen vuotta kun viimeksi sielläpäin on käyty, ja sillon jo päätettiin että vielä kerran palataan. Ja otetaan hyvä kamera mukaan!
---Ote matkapäiväkirjasta tammikuussa 1999:
"Ensimmäinen yöpaikka varattiin Wanakasta, jonne matkaa Balfourista
on vain reilu parisataa kilometriä. Sopivan lyhyt matka aloituspäivälle,
tiedetään jo kokemuksesta, ettei lasten kanssa koskaan pääse
lähtemään matkaan aamulla aikaisin. Ensin purruutettiin
Queenstowniin. Matkalla nähtiin Lake Wakatipu -järvi, ja hieman
mutkaista tietä sekä paljon yliajettuja opossumeita... Queenstownissa
oli paljon turisteja, ja meistäkin alkoi tuntua enemmän turisteilta
kuin Balfourissa (siellähän olemmekin oikeastaan paikallista
väestöä...). Silmiinpistävän paljon oli myös
vanhoja paappoja ajelemassa hienoilla vanhoilla avoautoilla. Parta vain
hulmusi tuulessa... Queenstownista ajateltiin ajaa Wanakaan hieman pienempää tietä
pitkin, olisi kulkenut Uuden-Seelannin pääväylistä
kaikkein korkeimmalla. Opasteet oli kuitenkin tosi huonot, ja niinpä
ajeltiin sitten pitempää reittiä. Pitkän matkaa vieressä
kulki joki, mutta niin syvällä solassa, ettei sitä paljon
näkynyt. Cromwellin liepeillä oli paljon hedelmätarhoja,
ja koskapa juuri on sadonkorjuu meneillään, ostettiin mekin suoraan
tarhalta vastapoimittuja aprikuuseja ja kirsikoita matkaevääksi
- nam!"
---
Ja nyt tämä ajatus ei jätä mua rauhaan. Kaivoin jo kartankin esiin.. Kävin läpi kaikki reitit mitä silloin ajettiin, kaikki paikat mitkä nähtiin. Tein mielessäni listaa minne kaikkialle täytyy mennä uudestaan, ja missä ei vielä ole käyty. Nyt täytyy enää miettiä mikä talvi päästään lähtemään, voi murh, kun nuita lapsia ei voi ottaa mukaan eikä oikein jättää kotiinkaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti