Vappuaattona tuli puhelu metsäurakoitsijalta. Koneet on jo ajettu paikalle ja vähän aloitettu kaatamista. Tuli kiire pakata kamera mukaan ja käydä illan hämärtyessä metsässä vielä viimeisen kerran, jäähyväiskävelyllä.
Siellä se metsä vielä oli paikallaan, pellon takana olevan metsikön takana olevan tien takana. Vajaa hehtaari yli-ikäistä kuusikkoa, suurimmaksi osaksi ensiluokkaista rakennuspuuta. Isoja kuin mitkä, tyvihalkaisija enimmillään yli 60 cm.
Istuskelin sammalmättäällä, siinä kärrypolulla jota pitkin aikoinaan on kylän lapset kävelleet kouluun, silloin muinoin kun tällä kylällä on vielä ollut koulu. Toivottelin metsän menninkäisille tsemppiä tulevaan koitokseen.
Toisessa päässä oli jo vähän erilaiset maisemat. Ja se hirviö, joka puut niittää. Vannotin Miestä ilmoittamaan urakoitsijalle, ettei ihan kaikkea tarvi kaataa, pienet kuuset saa jättää kasvamaan isommiksi, ja lehtipuut jää joka tapauksessa omaan käyttöön.
Nyt urakan pitäsi olla jo valmis. Menee ehkä hetki ennenkuin pystyn käymään katsomassa uudistuneita maisemia. Eiköhän tässä kohta päästä istutushommiinkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti