Hyvä mieli, parempi ruoka

(En siis näköjään edelleenkään harrasta ruokakuvien ottamista.. Mutta silti pari sanaa ruuasta, höystettynä eilisillä maisemakuvilla. Tänään onkin säätyyppi vaihtunut hieman sateisemmaksi, mikä tietää ihan hyvää kevään kannalta.)

Mulla on pari keittiösääntöä, joista en lipsu. Ihan ehdoton numero ykkönen on se, että huonolla mielellä ei ruokaa laiteta. Koska uskon vakaasti, että mieliala vaikuttaa ruuan energioihin enkä halua tartuttaa möksyä muille, niin ketutuspäivinä ruuanlaiton hoitakoon joku muu, tai sitten syökööt itse kukakin mitä sattuu löytämään. Sit mulla on sellanen hassu tapa, että jos käytän paistamiseen öljyä, niin lurautan sitä öljyä pannulle silleen sydämenmuotoisesti. Tiedättehän: "Äidin keittiö - kaikkeen sekoitetaan ripaus rakkautta". Toinen hassu tapa on hämmentää ruokia aina myötäpäivään, silleenkin lataan ruokaan hyvää energiaa. Ihan sattuu kattoa jos joku hämmentää väärään suuntaan. Enpä tiedä miten se luontaisesti menee, meillä vasenkätinen Mies ja oikeakätinen Neiti molemmat hämmentävät luonnostaan vastapäivään. Näiden hassujen tapojen lisäksi yritän aina ajatella mitä syön. Eli juuri hetkeä ennen kuin työnnän ensimmäisen lapiollisen evästä kitaan ihan tietoisesti ajattelen sitä ruokaa mitä aion syödä, ja kiitän kaikkia niitä tekijöitä jotka ovat vaikuttaneet siihen että se ruoka on siinä mun lautasella.

Ihan pakko vielä vinkata pari hyvää tuotetta (näistä sain jopa jonkinlaisen kuvankin aikaiseksi). Melko uusia tuttavuuksia ovat nämä, joskus on aikaa notkua kaupassa hyllyväleissä, ja joskus sieltä jopa löytää jotain mielenkiintoista. Kotimainen luomu paahdettu rouhittu pellava + puolukka on joka-aamuinen lisuke tujun eli turkkilaisen jukurtin päällä, ja niinikään kotimaista hernerouhetta on tosi helppo sujauttaa melkein kaikkiin jauheliharuokiin ja vähän muuallekin. Tulee vähän vihreyttä ja kuitua, eikä ipanatkaan pahemmin vingu että mitä papuja tänne ruokaan on taas työnnetty.