Pitkä jaaritus

Bloggaamisen aloitin hetken mielijohteesta. Neljä vuotta sitten muuton kynnyksellä ajattelin että olis kiva jos sukulaiset ja muut tutut vois nähdä minkälaisissa uusissa maisemissa me asutaan ja mitä meille kuuluu. Ajatus kuitenkin unohtui siinä kesän kiireissä. Joulun jälkeen päätin opetella virkkaamaan, koska koulussa en sitä koskaan oppinut, opettajat ei osanneet opettaa vääräkätistä. Etsin netistä virkkausopetusta, ja löysin montamonta ihanaa käsityöblogia. Se oli eka kerta kun edes näin blogin livenä. Taisi olla jo seuraavana päivänä kun aloin kirjoitella tätä omaani. Ihan sillä samalla ajatuksella: kuvia ja vähän kuulumisia sukulaisille ja tutuille, kuitenkin sen verran anonyymisti ettei ihan vieraat pysty meitä tunnistamaan. Nimeksi laitoin sen joka tuli ekana mieleen, ja hyvin kuvaava se kyllä kaksoismerkityksineen onkin :o)

Mitään teemaa tai punaista lankaa en ole halunnut noudattaa, kirjottelen mitä mieleen juolahtelee tai sitten jotain ihan muuta. Puutarhablogi on alusta asti ollut erikseen, koska ei-puutarhaihmiset ei ehkä kestäisi sitä viherviirupäisyyttä mikä siellä on havaittavissa.. Muutenkin olen jostain syystä puutarhablogissa vähän erilainen, helpommin lähestyttävä kenties? Mikään kirjailijatyyppi en mielestäni ole, enkä kirjoita orjallisesti kielioppisääntöjen mukaan, mutta yritän välttää ainakin yhdyssanavirheitä :o) Välillä tulee niitä kausia ettei ole mitään sanottavaa, eikä juuri kuviakaan näytettäväksi, mitään ei tapahdu tai sitten tapahtuu juuri sellaisia asioita mitä en ihan kaikille halua kertoa. Sellaisiakin nimittäin on. Joten ihan koko meidän elämä ei ole blogista luettavissa, ja hyvä niin. Toisaalta musta on mukava ettei tarvi ihan joka asiaa ihan kaikille alkaa alusta asti selittämään nokatusten, vaan keskustelu tuttujen kanssa ohimennen nähtäessä voi alkaa esim. "Teillä on näköjään uusi kissa." (Mitä meillä ei siis onneksi tällä hetkellä ole :o)

Kaikenkaikkiaan tässä vajaan neljän vuoden aikana olen poistanut blogista ehkä kaksi tekstiä. Ne sellaiset tosi heikkona hetkenä kirjoitetut, joita en halua jälkikäteen enää juurikaan muistella. Mutta nekin oli aikoinaan ihan tarpeellisia, ne sai ystävät liikkeelle lohduttamaan, joten tehtävänsä nekin tekivät. Tekstejä tulee kun ja jos tulee, mitään tavoitemäärää en ole laittanut, ei ole pakko blogata esim. joka toinen päivä tms. Silti pisin tauko taitaa olla reilu viikko. Joskus en yksinkertaisesti jaksa istua koneella sen vertaa että saisin jotain päivitettyä, ja välillä sitten taas ei ole mitään mistä kertoa. Jos taas on liian paljon menossa, niin silloin monesti tulee tehtyä päänselvityspostaus ihan yleisestä höpinää, tai sitten lainailen hyviä tekstejä muualta. Lainailen niitä kyllä muulloinkin, osuvia sanontoja tai muuten kaikille tarpeellista tsemppausta.

Kovin interaktiivinen tyyppi en näköjään ole, en juurikaan vastaile teksteihin tulleisiin kommenteihin. Siitä syystä varmaan kommentteja ei paljon tulekaan, eikä se haittaa, vaikka tottakai on aina kiva huomata että tekstejä luetaan ja sit vaikka vain moikataan :o) En itsekään juuri kommentoi toisten tekstejä, tuntuu ettei mulla ole mitään niin tärkeää sanottavaa. Hölmöä, tiedän. Ja joskus en vaan jaksa kirjautua sisään kommentin jättämistä varten, ajattelen että sitten ensi kerralla kun olen kirjautunut niin laitan kommentin, mutta usein sen jälkeen blogiin onkin tullut jo uusi teksti, ja tuntuu hassulta kommentoida vanhoja. Siksi laitoinkin omiin blogeihin kommenttien valvonnan päälle yli viikon vanhoihin teksteihin, huomaan jos joku on jotain sanonut. Lukijoita on ilmestynyt vuosien varrella yllättävän paljon, mistä lie ovat tänne alunperin löytäneet.. Ja ehkä jostain tykänneetkin kun ovat lukijaksi ilmoittautuneet. Silti tykkään siitä että tämä blogi on pysynyt ilahduttavan pienenä. Missään blogilistoilla tai muualla en blogejani mainosta, se varmaan ehkä toisi lisää lukijoita, mutta toisaalta myös paineita.

Arvontoja pidin joskus muutamia, blogin vuosipäivinä tai kun laskuri siirtyi uudelle kymmentuhannelle. Niihin osallistui kourallinen ihmisiä, mikä on ihan ymmärrettävää, en minäkään osallistu kaikkiin arvontoihin, niihin vain jossa palkintona on jotain joka oikeasti kiinnostaa, enkä aina niihinkään. Uusia arvontoja ei tässä blogissa ole suunnitteilla, laskurikin on vaiennut ja aikoja sitten, ja vuodet vierii sellasta vauhtia ettei aina hoksaa sitä tammikuun viidettätoista. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus saan käsiini ylimääräistä käyttökelpoista tavaraa, laitan ilomielin hyvän kiertämään.

Alusta asti mulle tärkeää on ollut blogin ulkonäkö, että se näyttää minulta. Nyt olen alkanut miettiä kuvien laittamista vähän isompana, se kyllä edellyttäisi sitä etten alunperin pienennä niitä ihan noin pieniksi kuin nykyään. Sillä blogeissani kuvat eivät juurikaan suurene klikkaamalla. Valokuvaus on saanut ihan valtavasti uutta potkua bloggaamisesta, tulee kuvattua paljon enemmän ja paljon monipuolisemmin. Niin, ja tulee haaveiltua vielä paremmasta kamerastakin.. Ihan joka risausta en kuitenkaan kuvaa, esim. ruokakuvia mulla ei juurikaan ole. Enkä monestikaan lavasta mitään kuvia, niissä näkyy karu totuus minkälaista meillä on. Rajaaminen onkin sitten asia erikseen, mitä kaikkea sitä kuvaan haluaa mahduttaa. Ilman kuvia en voisi blogitekstiä julkaista, yksi sellainen teksti taitaa olla olemassa.

Moniko teistä tunnistais mut tuolla kylillä jos vastaan osuttais? Omakuvia mun blogeissa ei juurikaan näy, eikä kovin montaa tunnistettavaa kuvaa ihmisperheenjäsenistä. Elukoista sen sijaan näkyy kuvia ja nykyään jo nimiäkin. Siinä huomaa että varovaisuus on karissut matkan varrella.. Olis kyllä hirmu mukava tutustua blogituttaviin ihan oikeestikin. Missähän niitä vois nähdä, täällä savon perukoilla ei paljon bloggajia ole, vai olenko väärässä? Yhden puutarhablogitutun olen nähnyt livenä, meillä oli vähän samankaltaisia bisneksiä ja siellä tavattiin suuressa joukossa. Tuttujen blogejakin ahmin, on jännä vertailla miten erilaisen kuvan antavat itsestään blogissa ja livenä. Harmi kun niin harvalla tutulla on blogi. Nyt kaikki tututkin bloggailemaan! Ehkä on jo käynyt selväksi että tykkään ihmisistä, ne on niin mielenkiintoisia. Blogien kautta pääsee tämmönen kotikissakin kurkistelemaan muiden elämää. Tervetuloa kurkistelemaan meillekin!