Eilinen työpäivä kului liikkuvassa maisemakonttorissa. Tehtävänä oli: 1. irroittaa traktorin perästä paalain, 2. peruuttaa traktori heinävajaan, 3. ottaa peräkärry kyytiin, 4. ajaa kärry ulos heinävajasta ja kääntyä samantien 180 astetta ilman että ovenpielet/kärry/vieressä oleva aitta/mikään muukaan kärsii vaurioita, 5. kipata kärryssä olevat heinät pellolle, 6. peruuttaa kärry navetan eteen, avata laidat ja pestä lava. Ja hyvinhän se sujui!
Mies viruu edelleen sairaalassa, ensin epäiltiin myyräkuumetta jota ei ollut, sitten hoidettiin keuhkokuumetta jota ei ollutkaan,
nyt on löytynyt merkkejä mykoplasmasta, joten jatketaan sitten
sellaiseen tepsivällä lääkityksellä. Jospa saisin ukon kotiin jo tänään,
aika hankala sen oli puhelimessa opastaa mua: "Sen pitäisi olla se vipu siinä
vasemmalla, en muista mikä niistä, kokeile mitä tapahtuu.."
Nyt on kärry tyhjä, ja luomukanalan väki pääsee puimaan pellon kultaista turkkia. Ja koska Mies on varmaan vielä pitkään ihan puhpahpelistäpois, niin sukulaiset on luvanneet tulla viikonloppuna potunnostotalkoisiin. Kivaa!
"Maisemakonttorin sälekaihtimien välistä aurinko helottaa.."
Ps. Keltainen tarra ratin takana varoittaa: Pidä tiukasti kiinni ratista traktorin kaatuessa - älä hyppää..
1 kommentti:
Voi, toivottavasti miehesi paranee nopeasti.
Lueskelin myös noita vanhempia juttujasi (viime viikolta) tutunoloisia ajatuksia bloggaamsiesta. Jokainen blogin pitäjä taitaa käydä mielessään läpi noita samoja ajatuksia (kommentoinnista, kuvien laittamisesta, yksityisyydestä jne.).
Pidän blogisi aidosta ja arjenläheisestä tunnelmasta. Olen itse maalta kotoisin, joten maalaiselämä on sydäntä lähellä.
Kuvasi ovat myös kivoja. Tykkään suuremmista kuvista. Joidenkin ihmisten koneet eivät ole niin tehokkaita että aukaisisivat surempia kuvia. Toisaalta, jos blogi ei ole pelkästään kuvablogi teemaltaan, jos kirjoitusta on vähintään yhtä paljon kuin kuvia, ei kuvien mielestäni tarvitse olla kovin suuria.
Jatka vain omaan tyyliisi edelleen.
Lähetä kommentti