♥

Aivan sama, Chris ajatteli. Hän oli haltioissaan taivaanrannan katsomisesta. Se oli hänelle jotain aivan uutta. "Kuulehan Paulo, tämä juttu taivaanrannan katsomisesta... Minusta tuntuu... en tiedä miten sen sanoisin... että minun sieluni on kasvanut." Juuri niin, Paulo ajatteli. Chris oli oikealla tiellä. "Kun aiemmin katsoin kauas, kaikki oli todellakin kaukana, ymmärrätkö? Se ei tuntunut olevan osa minun maailmaani, koska minä olin tottunut katsomaan lähelle, kaikkeen siihen mikä oli minun ympärilläni. Kunnes kaksi päivää sitten opin katsomaan kauas. Ja huomasin, että pöytien, tuolien ja pikkuesineiden lisäksi minun maailmaani kuuluvat vuoret, pilvet ja taivas. Ja minun sieluni - minun sieluni tuntuu koskettavan niitä silmillään!" Vau, hän selitti sen hienosti! Paulo ajatteli. "Minun sieluni tuntuu kasvaneen", Chris toisti. Paulo otti laukustaan savukerasian ja sytyttyi savukkeen. "Sen huomaa. Mutta meillä on tapana katsoa lähelle, alas ja sisään. Siksi meidän voimamme heikkenee ja sielu - niin kuin sinä sanoit - käpertyy kokoon. Koska siihen ei mahdu muuta kuin me itse. Siihen eivät mahdu meret, vuoret tai muut ihmiset, eivät edes oman kotimme seinät."

---

Took sytytti pienen kaasulampun joka riippui asuntovaunun ulkopuolella. Valo himmensi hieman tähtien kimallusta. "Kun alamme ajatella enkeleitä, ne tulevat hiljalleen näkyviin. Ne muuttuvat aina vaan todellisimmiksi, elävämmiksi. Mutta aluksi ne näyttäytyvät niin kuin ovat näyttäytyneet koko elämämme ajan: toisten ihmisten kautta. Sinun enkelisi käytti sitä miestä. Sen on täytynyt saattaa mies matkaan aikaisin, muuttaa jotain hänen päivittäisissä rutiineissaan ja järjestää niin, että hän olisi paikalla juuri sillä hetkellä kun te tarvitsitte häntä. Se on ihme. Älä yritä tehdä siitä arkipäiväistä asiaa." Paulo kuunteli vaiti. "Kun lähdimme kiipeämään kukkulalle, muistin että olin jättänyt taskulampun autoon", Took jatkoi. "Panit varmaan merkille, että jäin autolle hetkeksi. Aina kun unohdan jotain kotiin lähtiessäni ulos, minulla on tunne että minun suojelusenkelini tekee työtään. Se haluaa pitkittää lähtöäni muutamalla sekunnilla - ja ne sekunnit voivat olla tärkeitä. Ne voivat pelastaa minut onnettomuudelta tai saavat minut törmäämään ihmiseen jonka apua tarvitsen. Joten kun olen palannut hakemaan sen minkä unohdin, käyn aina istumaan ja lasken kahteenkymmeneen. Sillä tavoin enkelillä on aikaa toimia. Enkeli käyttää monia välikappaleita."

Paulo Coelho: Valkyriat

Ja nyt seuraa pieni ystävänpäiväarvonta niiden kesken jotka haluavat tuon Paulo Coelhon Valkyriat -romaanin itselleen. Meillä niitä on kaksi, joten laitan ilomielin toisen, sen vähemmänluetun kiertoon. Arpa per kärsä, osallistumisaikaa keskiviikkoon puoleenyöhön asti, torstaina arvotaan.

Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille ihanille ystävilleni!