Enemmän kuvia

Eilen värkkäilin joululahjojen kimpussa. Enkä nyt ehkä kovin pahasti pilaa yllätystä, jos kerron että tein kalenteria ja kuvakirjaa. Kerrankin sain jotain valmiiksi ifolorin tarjouksen voimassaoloaikana, yleensä hommat jää pahasti kesken. Voi kun oppisi siihen, että aina kun on yksi muistikortti täynnä, valkkaa siitä parhaat kuvat, ja samantien tekis kirjaa vähän eteenpäin. No, pari kertaa olen ollut niin kaukokatseinen, ja sitten on kone kaatunut ja on pitänyt tehdä koko homma alusta uudestaan. Ei sekään oo kivaa.. Ja muuten, on tämä uus netti huomattavasti nopeempi kuin entinen, 423 kuvaa hurahti ifolorille alle tunnissa!

Sitten niihin kuviin. (Nämä lähinnä muistutukseksi itselle..)

Enemmän kuvia ihmisistä. Vaikka onhan se toki hankalaa, kun osa perheestä karttaa kameran edessä olemista (minä mukaanlukien - ehkä olisikin terveellistä antaa kamera joskus jonkun muun käteen..). Eniten kuvia on luonnollisestikin Pienimmäisestä, ja sitten välissä on monenkymmenen kuvan "Ota musta kuva" -sarjoja Neitistä. Ihan hyvä että edes nuo suostuu kuvattaviksi. Täytyisi yrittää saada joka ipanasta joka vuosi edes yksi kelvollinen kuva. Tämän vuoden tähänastisista kuvista Vielä-Isommasta löytyi tasan yksi kuva, ja siinäkin aurinko teki keskelle kuvaa hirmu heijastukset..

Enemmän vaakakuvia. Varsinkin kalenteriin niitä tarvitaan, ja varsinkin vaakakuvia ihmisistä (lapsista). Pystykuvia jos yrittää kääntää vaakaan, niin yleensä niitä ei saa rajattua nätisti. Minä vaan jotenkin tykkään ottaa pystykuvia, näköjään.. Mikähän siinä on, että monet jutut asettuu luontevammin kapeaan ja korkeaan kehykseen..? Pitääköhän opetella ottamaan videokuvaa, sitten ainakin on pakko pitää kamera vaakasuorassa.. (Heh, sekin on muuten nähty että meikä kuvaa videota pystykuvana, näytti niin hienolta telkkarissa, etten taida toista kertaa kokeilla :o)

Enemmän taustakuvia. Sellaisia jossa esim. kiven pinta tai hirsiseinä tai lumihanki täyttää koko kuvan. Niitä on kiva käyttää kirjassa taustakuvina, kun ne ohjelman tarjoamat taustakuvat on vähän kökköjä. Sellainen kuva, jossa on joku pieni juttu, esim. vaikka perhonen ja ympärillä paljon muuta, näyttää tosi kivalta kirjassa, kun jättää sen perhosen näkyviin ja lätkii muita kuvia ympärille. Pitäisi vaan muistaa ettei aina ota pikkuasioista kuvia niin hirveen läheltä, että ympärille jää sitä tilaa mihin laittaa muita kuvia..

Enemmän sisäkuvia. Niitä pitää tosiaan opetella ottamaan. Sellaisia oikeita sisätunnelmakuvia, eikä salamalla rätkittyjä räpsyjä. Täytyisi varmaan nyt vihdoin alkaa opettelemaan sekin, miten tuossa kamerassa säädetään valkotasapaino itse. Se ei oo kovin yksinkertainen homma, Mies sen joskus on opiskellut, muttei enää muka muistanut miten se tapahtui kun kerran pyysin että opettaisi mullekin. Ja ikkunatkin ehkä voisi pestä, pääsisi tuo vähäinen luonnonvalo sisään asti..

Ja viimeisenä se jota en pysty toteuttamaan, enkä edes halua. Vähemmän kukkakuvia. Varmasti reilusti yli puolet kaikista vuoden mittaan otetuista kuvista on enemmän tai vähemmän lähikuvia kukista. Niitä ei kovin moni arvosta, ja yritänkin olla laittamatta niitä muille annettaviin kuvalahjoihin ihan hirveitä määriä. Mutta.. Kun mää niin tykkään ottaa niitä. Kun kököttää maan rajassa huonossa asennossa hengittämättä hiljaa painava kamera kädessä odottaen että tuulenvire tyyntyisi edes siksi pikku hetkeksi että ehtisi napata esim. jostain krookuksen emistä tarkan kuvan, ja sitten myöhemmin kun tutkii kuvia koneelta ja huomaa että siellä kymmenien kuvien joukossa on yksi tarkka, on se vaan niin mahtavaa! Ja saahan kukkakuvista sentään hienoja postikortteja..