Muutama päivä sitten sain melkoisen shokkiuutisen.. Läheisen ihmisen parisuhde on päättynyt. On tässä tullut mietittyä kaikenlaista. Ja pidettyä entistä tiukemmin kiinni tuosta omasta kainaloisesta.
Sitä on tässä yli puolen elämän aikana jo niin tottunut tuohon toiseen puolikkaaseensa kaikkine vikoineenkin, että olisi varmasti melko kivuliasta jos se yhtäkkiä repäistäisiin pois.. Millä ehdoilla siitä suostuisi luopumaan.. Pystyisikö siitä toipumaan.. On se kuitenkin hyvä mies, tuntuu ettei niin voi nykyään kaikista sanoa. Kilttikin.
Sitten jotain aivan ennenjulkaisematonta.... Kuva on vanha ja tein siitä ihan tarkoituksella suttuisenkin, mutta halusin kuitenkin näyttää meistä vilauksen..
1 kommentti:
Kiitos kuvastanne;) Olen aikuinen nainen avokas vaan en avio mutta silti elooni tyytyväinen rakkaani rinnalla jo taivalta taaplattu kahdeksantoista vuotta,lapsia ei meille ole suotu mutta kaksi karvaista kissaa ja oma pieni pläntti maata ja rintamamiestalo.Nauttikaa toisistanne rakkaus kantaa ja se jaksaa vastatuulet ja alamäet jos se on niikseen vahva kun vanha ukkotuomi.Onhan ikävää ja vaikiaa jos lähellä riiellään ja erotaan ja ystävyyssuhteetki kärsii mutta koitetaanhan jaksaa jatkaa omaa matkaa ja nautitaan elämä pienistä asioista.Sinulla on ihana blogi jonne vahingossa eksyin googlella,oikein paljon aurinkoa ja kaikkea ihanaa sinulle ja perheellesi t:Taikku
Lähetä kommentti