Kauppamatkalla mäen alle juuttunut autohan se.. Jo lähtiessä oli vaikeuksia, ensin piti kaivaa auto kinoksesta, aurata lumet renkaiden välistä auton pohjalla, ja sitten vielä hakea moottorisaha ja raivata tieltä lumen painosta katkennut paksu oksa. Onneksi Mies oli silloin vielä mukana..
Tullessa meinasin jumahtaa jo postilaatikolle. Aikani nitkuttelin ja pääsin etenemään metsikön läpi mäen juurelle, ja melkein ylös asti. Pari kertaa peruuttelin ja otin vauhtia, ja totesin ettei onnistu. Ei auttanut kuin ottaa kola kainaloon ja lapio kauniiseen käteen ja laittaa hihat heilumaan.
Huhkin kokonaisen tunnin hiki päässä ja räkä poskella! Vaan lopulta auto nousi kiltisti ylös asti. Vielä piti vähän kolata talonvierustaa että sai auton nätisti asettumaan omalle paikalleen, ja kun nostelin ostoskasseja sisään, alkoi naapurista kuulua traktorin hurinaa.. Kohta tuli linko meidänkin pihaan, vaan eipä olisi tullut jos keskellä mäkeä olisi ollut auto parkissa..
Näin meillä täällä maalla. Eipähän tarvi tänään lähtä lenkille..
4 kommenttia:
Lumenluonti on kyllä sellaista urheilua, ettei varmasti tarvi lähteä lenkille enää samaisena päivänä. Onneksi sait autonne kotipihaan.
Minä jäin torstaina meidän tien mutkaan.. hetken koitin kolailla mutta sitten annoin olla. Mies teki pienen tilan johon auton ujutti ja aamulla sitten aura veti siitä vierestä reitin auki. Maalla siis mekin.. =D Mutta toisaalta aika säälittäviä oli autot Helsingissä, kun lunta tuli oikein olan takaa.. eikös ne vieneet niitä lumenluonnin alta pois paikoiltaankin jo. Me maalaiset sentään osataan kolata, jos vaan viittitään. =D
Miekin jäin kiinni maitolaiturin luo ojaan eilen. Soitin sovinnolla ukon nykäsemään. Klassinen moka, otin muka vauhtia, että pääsisin kinoksen yli, enkä katsonut minne peruutin. Maalla on mukavaa, mutta hevosella pääsis paremmin.;-p
Näyttää tuo meidänkin auto olevan maitolaiturin kohdalla :o) Ei sentään ojassa..
Lähetä kommentti