Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Maaaanantaita


Paistoin iltapalaksi sydänlettusia valurautapannulla. Spelttijauhoista, ilman sokeria. Hyvin näyttää uppoavan, laittavat kuitenkin ylimakeaa hilloa päälle. Lapsia täytyy vähän lihottaa. Olen monesti tarjonnut kilojani, mutta eipä ole kelvannut.. Lapsia täytyy myös vähän hemmotella. Isi ei pyynnöistä huolimatta ehtinyt paistamaan lettuja, koska viettää Neitin kanssa LotR -leffamaratonia. Pojat pelaavat sulassa sovussa super monkey ballia kolminpelinä. Ei kinastelua, ei härnäämistä, ei kitinää. Välillä vähän huudahtelevat innoissaan.

Aamulla tuli pakottava tarve hankkia kaksitoista kerää erilaisia violettejä lankoja.. Kohta on taas hartiat jumissa, tai sitten aarrearkku pursuaa yli äyräiden. Jospa niistä kuitenkin jotain syntyisi. Hain kirjastosta muutaman neulonta/virkkauskirjan, ideoita ainakin siis riittää, kunhan vielä toteutuisivatkin.

Lenkitin koirat ystäväni Ässän kanssa auraamattomalla metsätiellä. Ihmeesti sitä ehtii tunnissa jutella vaikka kuinka paljon niitä näitä. Ja ihmeesti sitä taas jaksaa kammeta itsensä arkipuikkoihin kun hetken saa omaa aikaa. Ja ihmeesti umpihangessa tarpominen on työläämpää kuin tasaisella kulkeminen. Koiratkin on jaksaneet nukkua jo monta tuntia lenkin jälkeen.

Jotenkin uuvuttaa. Ajattelin tällä kertaa yrittää suhtautua vastoinkäymisiin eri tavalla. Yrittäisin jaksaa olla kiitollinen, iloita, ja uskoa että asiat kyllä järjestyy. Sillä niinhän niillä on tapana..

2 kommenttia:

Marikki Kuusi kirjoitti...

Letut ovat lapsille hyväksi. En ollut vuosiin niitä tehnyt, mutta nyt olen lapsille alkanut tehdä. Meillä ottavat ne niin ilolla vastaan, että lettukestistä tulee aina hyvä juhla, vaikka ihan tavallisen ja arkisen keskellä.

Vianna kirjoitti...

Marikki: Samaa mieltä. Ja kylläpä letut on varmaan aikuisillekin hyväksi, silloin tällöin. Kunnon lettukestit on juhlaa!