Ihmeen rauhallista täällä on ihan kahdestaan ja pelkkien pienten karvaisten kanssa. Ei olla yhtään huudettu, tapeltu tai kiukuteltu. Touhua on nähtävästi kuitenkin riittänyt, sillä eilisiltana lapsi meni itse yläkertaan ja nukahti ennenkuin ehdin paikalle..
Ollaan kuluteltu aikaa, leivottu, pelattu muistipeliä ja mastermindia, hypitty trampoliinillä, pyydystetty rosvoja kasvihuoneesta, ihmetelty miten perunat oikein syntyy "Mutta nehän oli jo ihan valmiita perunoita ku ne laitettiin maahan..", luettu kirjoja, istuttu puun alla virkkaamassa, piirretty, lämmitetty saunaa, täristelty tomaatteja, leikitty piilosta, rakennettu kuularatoja, herkuteltu, katsottu elokuvia, hoidettu pörriäisenpistoa sormenpäässä, kuivatettu pyykkiä ulkona ja leikitty kotista.
Toisaalta kiva kun on pieni ikävä, aika menee ehkä vähän hitaampaa, toisaalta taas toivoisi että tulisivat jo kotiin. No äkkiäpä nämä päivät, viikot, kuukaudet, vuodet.. ohi hurahtaa.
2 kommenttia:
Välillä on ihana saada lastenkin ja itsekin huomiota ja aikaa ja rauhaa ihan hissukseen. Sitä ehtii huomata monta asiaa ihan erilailla kun arjen tohinassa. Toisaalta sellaista tohinaakin osaa sitten kaivata kun sitä ei ole. Kunpa pääsisi sellaiseen tasapainoon :)
No tietenkään siellä ei ole tapeltu, enhän minä ole siellä ärsyyntymässä. Tosin saattaa siihen vähän vaikuttaa muutkin...
Lähetä kommentti