Tilastoja

Yritän edes jotain tänne kirjotella ettei ihan jää unholaan kaikki asiat. Keksin että tekisin kuukausittain vähän tilastoa erinäisistä asioista. Tammikuussa:

* Pidin 22 joogatuntia, yhteensä 30 h.

* Kävin kuntosalilla neljä kertaa.

* Ulkoilin joka ikinen päivä, joko kävin lenkillä (vähintään reilu kilsa) tai tein lumitöitä.

* Luin noin viisi kirjaa, yhden jätin kesken kun juoni ei napannut.

* Tulot - menot = 196,07€ (lisäksi käteinen saattoi liikkua).

* Käsityörintamalla tein yhdet villahousut noin puoleenväliin, kunnes viime viikolla purin ne ja aloitin alusta, toka versioon on pyllyosa jo tehtynä. Yksi pitkä villasukka melkein valmiiksi. Lisäksi sain instan ihmemaailmasta hauskan idean tehdä 'temperature blanketin' (teen kylläkin huivin), eli joka päivä virkkaan yhden rivin jonka väri määräytyy päivän ulkolämpötilan mukaan. Tämä projekti kulkeekin mukana koko vuoden, ja ensi vuonna pääsen käyttämään värikästä huivia.

* Markkinoin Sintran retriittiä niin ahkerasti että sain kuin sainkin 10 ihmistä innostumaan joogalomasta, eli Portugali kutsuu syyslomalla! Ja vielä on noin viisi paikkaa jäljelläkin, mutta onneksi ei tarvi enää aktiivisesti markkinoida, oikeat ihmiset löytää kyllä mukaan.

Tammikuu so far

Niin ja jäihän sitä viime vuoden loppukin kokonaan kirjaamatta ylös tänne mun "päiväkirjaan". Enpä siitä paljon muuta muista kuin että saatiin kuin saatiinkin alivuokralainen taloon, ja lapset oli kaikki täällä joulunvietossa. Oli sopivasti leppoisaa, hivenen jouluisaakin ehkä, vaikkei juuri mitään koristeluja eikä lahjahässäköitä enää harrastetakaan. Ruuanlaittoa sen sijaan harrastin niin paljon että tuli kyllä yhden vuoden kiintiö täyteen ja vähän toisenkin..

Tämä vuosi lähti käyntiin hissukseen, mutta kunhan ensimmäisestä viikosta selvittiin ja kehiin astui taas arki ja työt niin onpa kummasti vauhti jo kiihtynyt. Näin talvisasikaan on ihanan leppoisa työrytmi: viisi vakiviikkotuntia, kerran kuussa lauantaityöt, lisäksi mitä ite keksinkään ja tietty somea ja markkinointia. Koko tammikuun olen markkinoinut syysloman Sintran joogaretriittiä, se kun pitäis olla varmistettu tän kuun loppuun, eli kymmenen lähtijää kasassa. Nyt on seitsemän, eli vielä on toiveita että saan heräteltyä aktivoitumaan ne muutamat puuttuvat kiinnostuneet ja päästään lokakuussa matkaan. On kyllä niin upea paikka, ettei melkein tottakaan! Jos sinä tunnet joogatyyppejä, niin olisinpa tosi kiitollinen jos vinkkaisit heille tämän linkin: www.matkamainio.fi/fi/matka/19646

 

Muuten valtakunnassa kaikki hyvin. Uusi kämppis on sujahtanut talon tavoille yllättävänkin helposti, ihan tuntuu kuin olisin saanut isosiskon (eli varmaan jotain ristiriitojakin jossain kohti saattaa syntyä). Yhdessä on jo ideoitu muutamat tapahtumat tuossa meidän tuvassa pidettäväksi (yksi tanssin ja joogan päivä jo olikin), haaveillaan kesästä ja kasvihuoneesta, suunnitellaan siementilausta, käydään kävelyllä jos satutaan olemaan päiväsaikaan molemmat kotona, ja saunotaan. Ihan mahtavuutta tämä tämmöinen!

Harvinaisen lämmin alkuvuosi on ollut ja lunta ihanan vähän, oikein tervetullut tämmönen poikkeustalvi. Kauneutta on ympärillä koko ajan, nytkin olen lähdössä ulkoilemaan pikku lenkille kun ehkä jo kengät pitää tällä kelillä. Illaksi töihin, ja huomenna onkin tammikuun lauantaityöpäivä.

Tapahtui viime aikoina

Kisu sai uuden kodin ystävän luota. Kaikki osapuolet on enemmän kuin tyytyväisiä tilanteeseen, ja oon kyllä superkiitollinen että tilanne ratkesi tällä tavalla. Omat kissat on taas rentoja ihania itsejään, maassa on rauha, eikä kenenkään tarvi asua suljetun oven takana. Kisu kuulemma nauttii isossa asunnossa juoksentelusta ja jakamattomasta huomiosta. Ja minäkin voin taas nukkua omassa sängyssä enkä Kisun kainalossa.

Työtahti alkaa hiipumaan loppuvuotta kohti, vielä on kymmenkunta joogatuntia tänä vuonna, eikä ainakaan vielä ole mun käsiä tarvittu avuksi joulukahvilaan. Tulevan vuoden joogajuttujen suunnittelu on sen sijaan jo hyvinkin käynnissä, ja vie sopivasti aikaa muutoin aika tyhjistä päivistä.

Oon tosi innostunut käyttämään tennispalloja joogaharjoituksessa mukana kehon jumeja aukoilemassa, se on kyllä saanut hurjan hyvän vastaanoton! Ja kun puhuu muusta kuin myoyinistä niin ihmisiä ei ehkä niin paljon kummastuta että mistä on kysymys, ja kynnys osallistua on matalampi. Olen kuvaillut videoita ensi vuonna alkavalle nettikurssille (jolla ei vielä edes ole nimeä), jonka avulla lähes kuka tahansa voi oppia huoltamaan faskioita helpolla ja tehokkaalla tavalla. Hyvä lahjavinkki itselle tai ystävälle myös - vinkvink.. Tavaraa ei tarvi hommata enempää kuin kaksi tennispalloa, sepä onkin mahtavaa. Sain kaupattua myoyinin myös kevääksi Iisalmen kansalaisopistoon, ilmoittautuminen alkaa ensi maanantaina, ja katotaanpa kuinka äkkiä kurssi tällä kertaa täyttyy.

Syyslomalla lähdetään Sintraan joogaamaan, toivottavasti ilmoittautuu tarpeeksi porukkaa niin saadaan matka toteutumaan. Oon taas yrittänyt puristaa hinnan mahdollisimman pieneksi ettei ainakaan siitä jäis kiinni jos muuten ois halua lähteä mukaan. Tiedän omasta kokemuksesta miten paljon tuollaiset matkat voi antaa, joten toki haluan muidenkin pystyvän saamaan samanlaisia elämyksiä ja hyvyyttä loppuelämää varten.

Tulevat joogatapahtumat, -reissut ja -retriitit löytyypi täältä: virpeace.blogspot.com

Joulu ja kaikki siihen liittyvä hulina tuntuu vielä olevan aika kaukana ja hyvä niin. Eilen kävin piiitkästä aikaa kaupungissa, ja se vilinä ja vilske riitti kyllä vähäksi aikaa. Näillä näkymin lapsukaiset on kaikki tulossa joulun viettoon, ja ehkäpä jouluun mennessä on jo se uusi asukaskin muuttanut tänne.

Sitä sun tätä

Elo kolmen kissan kanssa sujuu ihan ok, kissoilla keskenään sen sijaan on vielä vähän harjoittelemista miten ollaan laumana. Totoro on se rauhanneuvottelija, joka kulkee muiden osapuolten välillä ja on tervetullut kumpaankin leiriin. Välillä puen Neolle valjaat tai sulkeudun sen kanssa toiseen huoneeseen niin pääsee Kisukin laajentamaan reviiriään ja kuljeskelemaan vapaana sisällä. Toistensa näkeminen ei enää joka kerta aiheuta välitöntä hyökkäys-/pakenemisreaktiota (ehkä siksi kun tajuavat molemmat että Neo on valjaissa), vielä saattaa kuulua sähinää tai älinää, joten edetään ihan pienenpienin askelin. Oispa kesä niin Neonkin vois päästää ulos, Kisusta kun ei ulkokissaa saa tekemälläkään. Vaan alkaahan tuolla lumet vaihteeks kohta olla sulaneet mikä tarkoittaa sitä että valkoisenkin kissan vois päästää ulos ilman pelkoa sen hukkaantumisesta, mutta ei Neo kauheena edes halua enää mennä tuonne märkään ja ikävään säähän.

Eilen oli mielenkiintoinen ajokeli kun käytin auton ensin aamulla jarruhuollossa ja illalla ajelin vielä töihin. Jotenkin täällä maalla ei nähdä tarpeelliseksi kolata paksua sohjokerrosta pois teiltä, eipä se mitään kunhan ei vastaantulijoita tule noilla yksikaistaiseksi muuttuneilla syrjäteillä. Eikä tullut, ei kai semmosella kelillä kukaan huvikseen ajele. Illalla kyllä mietin kun ajoin 70+ km edestakaisen matkan yhdestä korvesta toiseen korpeen että onko siinä yhtään mitään järkee.. Suunnittelin jo että kysyn Siilinjärven kansalaisopistosta jos heillä olis joogantarvetta ensi kaudelle, vaihtaisin ilomielin tuon maanantai-illan työmatkan isolle tielle katulamppujen alle vaikka se olisikin muutaman kilometrin pitempi.

Toivottavasti auton mysteerivika on nyt kolmannella yrittämisellä selvinnyt ja saatu korjattua. Siellä oli toisen takapyörän jarrusatula jumissa ja kaikki osat piti vaihtaa, samalla vaihdettiin sitten edestäkin kuluneet jarrupalat, sekä jo viime viikolla pari pientä muutakin juttua, ja olipa ihanan kallista! Ja kun oon ostanut uudet talvirenkaatkin ihan vasta, niin nyt pitäis kyllä kaiken pelittää hienosti piiiitkän aikaa. Oikeesti eilen huollosta kotiin ajellessa mietin että mitähän syön tän loppuajan kun seuraava palkka tulee vasta joulukuun puolessa välissä.. Kellarissa on onneksi runsaasti perunoita ja jokunen porkkanakin vielä. Eikähän rahat oikeesti tietenkään lopu, täytyy vaan käydä käsiksi remppavaroihin joita olen pienistä tuloista vuosien varrella laittanut syrjään.

Hidastelua

Kello on ykstoista, ja heräsin just äsken. No oikeesti heräsin reilu tunti sitten mutta tuntuu niinku en ois vieläkään hereillä. Oikeestaan en nukkunutkaan juuri yhtään. Ja se johtuu siitä, että nukuin alakerran huoneessa jossa hurisee sekä pakastin että eilen saapunut kissaseniori - kisu vieläpä tepsutteli pitkin yötä mun päällä, mihin en tosiaankaan ole tottunut kun kissathan meillä ei pääse yöllä makkareihin. Kävikin niin että tamperelaislapsen kissa-allergia muuttui kestämättömäksi pienessä yksiössä, joten kisu on nyt matkannut tänne savon perukoille ja katellaan miten elo nuoremman polven kanssa alkaa tällä kertaa sujumaan. Viime jouluna olivat kaikki hyvissä väleissä, touko-heinäkuun vierailuilla Neolla oli ärripurrivaihe, jospa nyt ois hormonit jo tasoittuneet ja kissat tulisivat tutusteluvaiheen jälkeen taas toimeen. Tuntuu että Neoa nyt kiinnostaa ruoka paljon enemmän kuin oven takana lymyävä "uusi" kissa, Totoro on aina ollut ihan lunkisti kaikkien kissojen kanssa, nytkin tulokas kiinnostaisi kovasti. Kisu sen sijaan muistaa Neon ärhentelyt ja sähisee huoneessaan kun kuulee muiden kissojen ääniä, vaikka ei lähtökohtaisesti ole yhtään agressiivinen tai arka. Jospa tämä tästä pian iloksi muuttuu, ja ellei niin sitten pitää taas tehdä rankkoja päätöksiä. Oon kyllä joutunut viime vuosina luopumaan liian monesta kissasta.

 

Olen myös käynyt alustavia neuvotteluja mahdollisen uuden kämppiksen kanssa. Katotaan miten tämäkin asia etenee, nyt tuntuu ihan hyvältä ja tosi piristävältä ajatus uudesta ihmisasukkaasta. Ja siksikin turvallinen olo, että ollaan tuttuja jo vuosien takaa, jaetaan samanlainen arvomaailma, ja ollaan oltu paljon tekemisissä myös viime aikoina, eli yllätysten riskin pitäis olla aika pieni. Olispa sitten vähän enemmän äksöniä tässäkin torpassa, nykyinen kämppiskin kun jää todennäköisesti taas kotiin lorvailemaan tässä parin viikon sisään kun hirsihommat talven tullen vähenee. Toisaalta ei haittaa yhtään, onhan täällä tätä tekemistä yllinkyllin. Nyt se onkin ollut aika reippaana aina kun on kotona viikonloppuja käväissyt, ulkohommat on edennyt ison harppauksen. Ja nyt jos oikea talvi malttais vielä hetken pysytellä loitolla niin kerkeis vielä muutamat hommat pihalla saada päätökseen.

Hörpin tässä teetä, ruokaakin olisi syytä laittaa. Tänään on vähän joogaohjelmien suunnittelua, ja sain viikonloppuna aika hyvän joululahjaidean mitä vois asiakkaille tarjota. Sekin pitäis vaan nyt äkkiä saada pakettiin jotta pääsisin aloittamaan markkinoinnin hyvissä ajoin ennen joulua. Koska eihän tässä enää kauaa siihenkään ole.. Ois hyvä jokunen roponen tilille kerryttää, oon niin hyvin järkeistänyt mun talven opetuksen että lompakko onkin nyt ohuempi kuin mihin olen viime vuosina tottunut, ja sen kyllä näillä hinnoilla huomaa. Tänään on myöhäiset työt, ja yleensä käyn vielä sen jälkeen kaupassa kun maanantain työmatka kulkee kirkonkylän läpi. Ehkä lähdenkin ajoissa ja käyn ensin kaupassa, jotta pääsen nukkumaan aikaisemmin ja jaksan huomenna herätä ennen aamua, koska vien auton huoltoon jo kahdeksaksi! Hullun aikaisin, kun ensin vielä pitää lumet kaapia auton päältä ja ajaakin sinne korjaamolle asti. Jospa mystinen todennäköisesti jarruvika saataisiin nyt kiinni ja korjattua, ja on siinä pari muutakin pikkujuttua fiksattavana. Eli ehkä nyt alan oikeesti suunnittelemaan sitä joogaisaa joululahjaa..

Kääntyy talveksi

Ulkona värit on haalenneet, sisällä hämärä valtaa nurkat. Tänne ei vielä tullut kunnon lumikerrosta vaan kaunis kuura, tänään on muutama hiutale leijaillut maahan. Tekis mieli vaipua osittaiseen talvilepoon: oleskella kotosalla, ulkoilla valoisaan aikaan, lukea ja nukkua. Vaan eihän tässä, kaikki arki-illat ajelen tuolla pimeydessä mutta onhan se palkitsevaa. Ja vaikka tänään on vapaapäivä niin ajattelin ihan vapaaehtoisesti ajella kylille ja mennä salille. On jotenkin kivaa rehkiä siellä porukalla, varsinkin kun tietää että pitkässä juoksussa se on hyväksi. Sitä ennen pitäis jotain ruokaa loihtia, sekin varmasti olis hyväksi muttaku edelleenkään ei tuo ruuanlaitto oikein nappaa..

Just nyt yksi lapsi on lentelemässä Atlantin yläpuolella, täällä äitiä vähän jänskättää..

Leppoisaa

Viimeiset pari viikkoa vierähti lapsukaisten kanssa kotoillen ja touhuten. Hassua, että Rovaniemellä oli syysloma Oulua edeltävällä viikolla, mutta en valita, sainpahan nauttia heidän seurasta yhteensä pitempään. Saatiin paljon pihahommia eteenpäin, jopa ipanapero viihtyi ulkotöissä useampana päivänä. Ai että tykkään kun tehdään asioita yhdessä! Ehkä siksi en yksin saakaan oikein mitään aikaiseksi.. Nyt ei pakollisia syyshommia enää olekaan muuta kuin talvirenkaiden vaihto, valkosipulien istutus ja hedelmäpuiden verkotus. Traktorin peräkärryssä odottelee kuorma numero 2 sahalle menoa, eli eiköhän sekin ehdi ennen talvea tapahtua. On kyllä ollut ihana syksy, lämmin ja kaunis, tänään on mystinen sumupäivä.