Elo kolmen kissan kanssa sujuu ihan ok, kissoilla keskenään sen sijaan on vielä vähän harjoittelemista miten ollaan laumana. Totoro on se rauhanneuvottelija, joka kulkee muiden osapuolten välillä ja on tervetullut kumpaankin leiriin. Välillä puen Neolle valjaat tai sulkeudun sen kanssa toiseen huoneeseen niin pääsee Kisukin laajentamaan reviiriään ja kuljeskelemaan vapaana sisällä. Toistensa näkeminen ei enää joka kerta aiheuta välitöntä hyökkäys-/pakenemisreaktiota (ehkä siksi kun tajuavat molemmat että Neo on valjaissa), vielä saattaa kuulua sähinää tai älinää, joten edetään ihan pienenpienin askelin. Oispa kesä niin Neonkin vois päästää ulos, Kisusta kun ei ulkokissaa saa tekemälläkään. Vaan alkaahan tuolla lumet vaihteeks kohta olla sulaneet mikä tarkoittaa sitä että valkoisenkin kissan vois päästää ulos ilman pelkoa sen hukkaantumisesta, mutta ei Neo kauheena edes halua enää mennä tuonne märkään ja ikävään säähän.
Eilen oli mielenkiintoinen ajokeli kun käytin auton ensin aamulla jarruhuollossa ja illalla ajelin vielä töihin. Jotenkin täällä maalla ei nähdä tarpeelliseksi kolata paksua sohjokerrosta pois teiltä, eipä se mitään kunhan ei vastaantulijoita tule noilla yksikaistaiseksi muuttuneilla syrjäteillä. Eikä tullut, ei kai semmosella kelillä kukaan huvikseen ajele. Illalla kyllä mietin kun ajoin 70+ km edestakaisen matkan yhdestä korvesta toiseen korpeen että onko siinä yhtään mitään järkee.. Suunnittelin jo että kysyn Siilinjärven kansalaisopistosta jos heillä olis joogantarvetta ensi kaudelle, vaihtaisin ilomielin tuon maanantai-illan työmatkan isolle tielle katulamppujen alle vaikka se olisikin muutaman kilometrin pitempi.
Toivottavasti auton mysteerivika on nyt kolmannella yrittämisellä selvinnyt ja saatu korjattua. Siellä oli toisen takapyörän jarrusatula jumissa ja kaikki osat piti vaihtaa, samalla vaihdettiin sitten edestäkin kuluneet jarrupalat, sekä jo viime viikolla pari pientä muutakin juttua, ja olipa ihanan kallista! Ja kun oon ostanut uudet talvirenkaatkin ihan vasta, niin nyt pitäis kyllä kaiken pelittää hienosti piiiitkän aikaa. Oikeesti eilen huollosta kotiin ajellessa mietin että mitähän syön tän loppuajan kun seuraava palkka tulee vasta joulukuun puolessa välissä.. Kellarissa on onneksi runsaasti perunoita ja jokunen porkkanakin vielä. Eikähän rahat oikeesti tietenkään lopu, täytyy vaan käydä käsiksi remppavaroihin joita olen pienistä tuloista vuosien varrella laittanut syrjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti