Kesähommeleita

Nyt kun olen jotenkuten toipunut sekä viikonlopullisesta tanssia ja joogaa, senjälkeisestä aika täydestä mutta monipuolisesta neljän päivän työputkesta, sekä vielä isohkolla joukolla vietetystä juhannuksesta, niin elämä on olllut suurelta osin kukkien ihastelua ja vesilläoloa. Neiti 10v on taas paikkakunnalla, ja joutunut olemaan parina kertana mummun seurana tylsistymässä työhommissa mukana. Onneksi vastapainoksi ollaan voitu viettää aikaa yhdessä ja kaikkina aurinkoisina vapaapäivinä ollaan uitu ja suppailtu ja syöty jätskiä väsymiseen asti. Kyllä huomaa että alkaa esiteini-ikä jo kolkutella, saattaa aivan tyhjästä tulla kunnon raivari ja kaikki on tyyyhmääääääää.... Tämän illan joogatunnille lähtemisestä vielä neuvotellaan, porkkanana olis sen jälkeen mennä vielä kerran lainalaudalla suppaileen, muttaku sitte on kuulemma liian myöhä ja ennen joogaa ei voi mennä järvelle kun tulee iltapäiväkuuroja. Huoh. Huomenna ja lauantaina mulla ois tarkotus olla täydet päivät kahvilahommaa, en vaan tiiä mihin tuon lapsen siks aikaa laitan.. Toisaalta siellä on kyllä luvassa mielenkiintoista seurattavaa: lasten taidetyöpaja sekä rummunvalmistuskurssi, jospa ne kiinnostais sen verran että osan aikaa menis siinä ihmetellessä.. Lauantaina tulee yks oma lomalapsi kissansa kanssa ja alkuviikosta toinen, joten sitten on seuraa ja tekemistä ja hyvä niin, koska ens viikolla on taas pari päivää töitä ja sitten hyppään junaan kohti kesän festarireissua.

"Kuten kehosi haluaa"

Se oli viikonlopun teema tanssissa, joogassa, syömisessä ja muissa toimissa. Vieläkin on aika leijuvainen olo, onneksi paluu arkeen on ollut lempeä, tänään oli ainoastaan etäjoogaohjaus. Eilisiltana olin kyllä aika poikki enkä siltikään saanut mentyä normaalia aiemmin nukkumaan. En nyt jaksa purkaa kuvia kamerasta eikä niitä montaa olekaan, kännykässä sitäkin enemmän, näistä kesäiltojen huumaavista kukkakuvista välittyy vähän samantapanen fiilis kuin viikonlopusta jäi. Vaan olipa kokemus toimia yhtenä vetäjistä tuommosessa yönyli -jutussa. Osallistujajoukko kutistui viime tipassa tosi pieneksi, joten tultiin äkkiä tutuiksi (ja kaikki olikin ennestään jo käyneet meidän t&j iltapäivissä), ja ainahan tollasiin juttuihin kokoontuu just se oikea porukka. Vaikka olin töissä niin tuntui lähes lomalta, tiettyhän oli muutakin hommaa kuin pelkät omien osuuksien ohjaamiset, ja koko ajan piti olla pikkusen kartalla ja kannattelemassa. Silti ei jäänyt pörinät päälle, sain nukuttua yllättävän hyvin vieraassa sängyssä, ja tuntuu että nyt olen jo palautunut sen verran että huomenna jaksan ajella Kuopioon joogatuntia pitämään. Yksi pihaneuvontakäyntikin kalenterissa on tällä viikolla ja torstai-illan jooga tietysti. Kahvilointiakin ehkä mikäli tarvetta ilmenee. Lapsukaisia tulee juhannukseksi ehkä pari, ja lapsenlapsukainen aikoo taas jäädä pariksi viikoksi mummuilemaan. Tuntuu ihan ihanalta nyt näin tämä kesä ja elämä.

Taas se tapahtui

Nimittäin kesä yllätti harrastajaviljelijän. Tai tarkemmin ajateltuna ehkä se olikin kesän nopea eteneminen. Tuttua juttua monilta viljelyvuosilta, ja onhan selvää että nyt sille on vielä suurempi todennäköisyys kun elämässä on muutakin kuin peltohommat. Eikä onneksi sellasta painetta ja pakkoa saada kaikki ajallaan tehdyksi, muuta kuin tuo Suomen kesä joka on aika rajallinen. Ja olishan se tosi kiva saada syömistä ens talveksikin. Eihän kaikki ole yksistään minusta riippunut, esim traktorin paripyörien paikoilleenlaitto ei onnistu yksin, ja pellollemeno ei onnistu ilman niitä. Mutta monet asiat riippuu juurikin minusta ja siitä huvittaako niitä peltotöitä tehdä, vai ehkä mieluummin virkata kesäneuleita, lukea kirjoja, kuljeskella pihamaalla tai kaivella aurinkoterassille paikkaa, ja onpa oikeitakin töitä ollut kalenterissa harva se päivä ja ilta. Elikkäs, kasvamassa on valkosipulia, muutama kaalintaimi ja pari riviä porkkanaa. Huomenna olis tarkoitus saada perunat peltoon, mutta se taas vaatisi kolmannen persoonan, eikä tässä lähellä oikein ole ketään jota voisi pyytää. Sitten vielä punajuuret, palsternakat, herneet ja moni muu. Onneksi on entisten vuosien mansikat - nekin odottelee huoltamista, ja onhan vanhat vatutkin, omenat, päärynät ja luumut, jopa pari uutta hedelmäpuuta. Ruukuissa pari tomaattia ja paprikaa, jokunen yrtti. Viikon päästä meillä on tanssin ja joogan viikonloppu, jospa enimmät ruuankasvatushommelit ois siihen mennessä ainakin aluillaan.

Kaikki tämä kauneus

Just nyt mun pään laittaa pyörälle hedelmäpuiden kukkapilvet ja erityisesti luumunkukkien huumaava tuoksu. Iltaisin kiertelen hitaasti tiluksia kissojen ja kameran kanssa, kuljen puulta toiselle nuuskien ja huokaillen. Päärynänkukat on isoja ja hienoja, mutta ne ei tuoksu miltään. Parina iltana on mennyt myöhään pihahomissa ja iltataivaat on pääseet tosissaan hurmaamaan. Nyt on ympärillä ollut sellasta alkukesän kauneutta ettei ihan pysty käsittämään, toisaalta vanhaa tuttua mutta kun on ollut muutaman vuoden pois kuvioista niin jotenkin aivan uudella tavalla osaa taas nähdä kaiken. Eikä pelkästään se mikä näkyy vaan myös kaikki lintujen äänet, pörrien pörinä, tuulen suhina, ja oih sitten ne tuoksut, jokaisella puulla omansa: tuomi, vaahtera ja se luumu. Kohta saapuu pihlajien lemahdus. Yhtenä päivänä meidän vuokraviljelijä kävi levittämässä pelloille sianlantaa, siinä kyllä jäi tuomentuoksut kakkoseksi. Tänään näyttää siltä että on enemmän sisäpäivä, tuulee hurjasti ja on pilvistä ja koleaa, illaksi lupailee sadettakin. Vois olla hyvä hetki paneutua ens viikon joogatöihin muttaku sukkaa pukkaa ja tekis mieli muutakin näperrystä harrastaa. Mitä vaan pitää yrittää keksiä ettei tarvi oikeita töitä miettiä, on vähän tahmeesti käynnistynyt lomanjälkeinen työelämä.

Kevään käsitöitä

Jostain netin syövereistä bongasin yhteisneulonnan pitsikaarrokepuserosta. Olin jo aiemmin aloittanut tällä harmaalla ihanan kevyellä langalla jotain neuletakin tapaista, mutta jotenkin se ei näyttänyt hyvältä. Eli purkuun vaan ja uutta puseroa tekemään. Yleensä en kovin tykkää pitsihommeleista, mutta tää on kyllä nätti, ja siitä tuli aivan unelmankevyt ja ihana. Vähän muokkasin ohjetta: hihat on tasapaksut ei ihan balloon sleeves mut sinnepäin, helman jätin tarkoituksella aika lyhyeksi. Tämä on ollut käytössä jo paljon, taitaa olla ihan kevään lemppari.

Sen sijaan kaikkea muuta kuin kevyt neuletakkiräpöstys valmistui viimein - no, napit vielä puuttuu. Tämän aloitin jo viime keväänä, halusin tehdä kesäisen neuletakin tuolla ihanalla kuviolla jolla olen tehnyt myös toisen villapaidan. Neuloin koko höskän ensin pyörönä ja sitten steekkasin auki, eli leikkasin edestä (vaatii ensin toimenpiteitä ettei reunat lähde purkautumaan - youtube opetti miten tehdään) ja neuloin nappilistat. Kovin kesäinen tämä ei kylläkään ole, kierrätyspuuvillaa eli tosi painava, liian leveä ja ehkä liian lyhytkin, ja taskut puuttuu. Katotaan mikä on tuomio kunhan napit on paikoillaan. Ois hankala purkaa kun on tosiaan joka riviltä langat leikattu poikki.

Novitan sivuilta löytyi ohje käärystimiin, pakkohan ne oli tehdä! Tosin näistä ei tullu vihreät, kun huomasin ettei mulla oo yhtään vihreitä vaatteita niin minkä kanssa niitä sitten käyttäisin, niinpä päädyin valitsemaan omantuntuisen värin. En ole ennen tehnyt patenttineuletta (ja sen kyllä huomaa), oli mukavasti uutta haastetta eikä niin tylsää tehdä pelkkää yksiväristä pintaa. Ihana ajatus, että ensi talven pakkasilla voin vetästä pohkeisiin vielä yhden lämmittävän kerroksen villaa.

Eilen etsiskelin jotain kivaa kesäistä (ja tarpeellista) sadepäiväprojektia, ja monen mutkan kautta löytyi pullonkantamissojussysteemi. No sellastahan kesän riennoissa kyllä tarvitaan, ja puuvillalankapussista löytyi tasan yksi kerä aivan ihananväristä lankaa joka pääsi nyt hommiin. Virkkaaminen oli pitkästä aikaa yllättävän mukavaa, ja kun kerran vauhtiin pääsin niin eilen syntyi myös kännykkäsuojuspussukka samalla tekniikalla. Just riitti se yks kerä molempiin. Seuraavaksi yritän metsästää kivaa kesätoppiohjetta.

Loppuloma löhöillään?

Kun nyt olen hyvän aikaa saanut nauttia hienoista pihapuuhastelukeleistä ja kroppakin on jossain määrin tottunut touhuilemiseen, niin ihan hyvin vois loppuviikon ottaa vaan ihan rennosti. Vaikka enpä tässä muutekaan mitään to-do-listoja ole noudattanut, enkä aiokaan. Ajattelin siksi kun näyttää sateisemmalta että voisin olla öllötellä sisätiloissa, vaan mitähän sitten keksisin tekemistä.. Joku kiva kesäneuleprojekti ois mukava kehittää, mun lempineuletakki on kissojenkin lempineuletakki ja sen huomaa, on niin hyvin kynsillä leivottu lankalenkkejä silmukoista tursuamaan. Eli uus neuletakki ois ainakin tarpeen. Kirjoja olen lueskellut joka ilta nyt loman aikana, vaan yleensä silmät painuu aika pian kiinni kun asetun kirjan kanssa vaakatasoon. Järkkäys- ym hommelit on vähän jääneet kun elämä on siirtynyt pihalle, en tiedä löytyiskö semmosta innostusta yhtäkkiä jostain. Ja jos raikkaan ulkoilman kiintiö uhkaa jäädä liian vajaaksi niin ainahan voi sadepäivänä istuskella "liiterissä" halkomakoneen kanssa polttopuita tekemässä, niitä oon nyt parina päivänä tehnyt taivasalla, sekin kun on kivaa hommaa - ja erittäin tarpeellista. Viikonloppuna lähtään kavereiden kanssa vähän reissaamaan ihan oudoille seuduille pohojanmaan suuntaan. Ja ensi viikon joogaohjelmiakin vois jo pikkusen etukäteen mietiskellä, eli eipä kovin löhöilyltä näytä sittenkään. Onneksi ainakin ensi viikko on vielä pehmeetä laskua arkeen, on vain muutama työpäivä enneku taas ryöpsähtää täysillä päälle kahvilahommat ja muut.

Tauon paikka

Loma on jatkunut mukavissa tunnelmissa. Tein kotona yhden lahjakorttijoogahoidon, sitä varten piti vähän järkkäillä yleisiä tiloja ja hyvä niin. Toinen työkeikka oli varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointiäänimaljarentoutus. Ja eilen oli Unelmien liikuntapäivä, jonne lupauduin vetämään yhden joogan ja yhden rentoutustunnin korvauksena yhdestä kevään kurssin poissaolosta. Eli pikku taukoo lomailussa, mutta silti ihan leppoisissa fiiliksissä. Meinas eilen olla jännittävä työmatka kun autonrenkaassa ei pysynyt ilma eikä rengasliikkessä ollut oikein aikaa paikata sitä vaikka lähdin muka just siksi ajoissa matkaan. Ostin sitten uuden renkaan äkkiä alle että pääsin töihin, alkaa vaan kukkarossa tuntua kun viikon sisällä on lisäksi ollut auton katsastus ja täyshuolto, ja varmaan pitää kohta ostaa muutkin renkaat. Ja vielä viikonloppuna ajoin kauas sukuloimaan, vaan nytpä on taas tavattu lähes kaikki, osan kanssa kerkesin viettää pitkästä aikaa vähän enemmänkin aikaa. Oli ihana palata kotiin, kun lähes kaikki lumet on sulaneet ja on ihan kevätkesä jo. Päivät on kuluneet aika pitkälti pihalla, voi kun joku maksais siitä että kaivelen ja perkaan maata ja ajelen kottarikuormittain risuja ja kiviä ja mitä kaikkee. Roskahommeleitakin näyttää olevan ja kaikenlaista siistimistä, mutta nyt alkuun olen keskittynyt rakentamaan talon kainaloon yrttipenkkiä, vaikkei se paikkana olekaan kaikkein aurinkoisin. Ajattelin siirtää siihen raparperia, ja viikonloppuna puutarhalta ostetut mintut pääsee siihen myös, ja vielä pitää hommata ainakin oregano ja ruohosipuli ja ehkä muitakin yrttejä. Seuraavaksi kaiveluhommat siirtyy voikukkien ja juolavehnän valtaamaan kukkapenkkiin. Kevätkukkasten nuput on poksahdelleet auki melkein silmissä, tuomessa on jo isot lehdet, ja kohta varmaan kaivataan ehjää ruohonleikkuria. Onneksi mun kalenteri näyttää tyhjää pitkälle ens viikkoon, vaikka kyllä alkaa kropassa tuntua tällanen yheksästä viiteen pihalla hilluminen. Välillä pitää muistaa syödä, tää on just se aika vuodesta kun tarviisin sen ruuanlaittajan.