Just nyt mun pään laittaa pyörälle hedelmäpuiden kukkapilvet ja erityisesti luumunkukkien huumaava tuoksu. Iltaisin kiertelen hitaasti tiluksia kissojen ja kameran kanssa, kuljen puulta toiselle nuuskien ja huokaillen. Päärynänkukat on isoja ja hienoja, mutta ne ei tuoksu miltään. Parina iltana on mennyt myöhään pihahomissa ja iltataivaat on pääseet tosissaan hurmaamaan. Nyt on ympärillä ollut sellasta alkukesän kauneutta ettei ihan pysty käsittämään, toisaalta vanhaa tuttua mutta kun on ollut muutaman vuoden pois kuvioista niin jotenkin aivan uudella tavalla osaa taas nähdä kaiken. Eikä pelkästään se mikä näkyy vaan myös kaikki lintujen äänet, pörrien pörinä, tuulen suhina, ja oih sitten ne tuoksut, jokaisella puulla omansa: tuomi, vaahtera ja se luumu. Kohta saapuu pihlajien lemahdus. Yhtenä päivänä meidän vuokraviljelijä kävi levittämässä pelloille sianlantaa, siinä kyllä jäi tuomentuoksut kakkoseksi. Tänään näyttää siltä että on enemmän sisäpäivä, tuulee hurjasti ja on pilvistä ja koleaa, illaksi lupailee sadettakin. Vois olla hyvä hetki paneutua ens viikon joogatöihin muttaku sukkaa pukkaa ja tekis mieli muutakin näperrystä harrastaa. Mitä vaan pitää yrittää keksiä ettei tarvi oikeita töitä miettiä, on vähän tahmeesti käynnistynyt lomanjälkeinen työelämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti