Se on "kesä" nyt!

Lomailevat lapset on suurimmaksi osaksi viettäneet kesän ekan viikon mummulassa. Me on tehty töitä. Nyt on kaikki muut pellolla jo kasvamassa paitsi muutamat kukat, kaikki kasvimaan asukit sekä mansikan rivivälinurmi (ja itse asiassa muutama rivi itse mansikkaakin). Alkaa olla jo melkoisen voittajafiilis!

Osa lomailijoista tuli jo bussilla kotiin kesävieraita mukanaan, loput tulee huomenna kesävieraita mukanaan. Huomenna tulee myös ensimmäiset apukädet (ranskalaiset), ja kalenteri näyttää että ainakin elokuun loppuun asti meillä majailee koko ajan yhdestä viiteen vapaaehtoistyöntekijää, plus päälle sitten vielä ne kesävieraat..

On tehty taas hieman talonsisäistä muuttoliikettä, jotta huoneita vapautuu muiden käyttöön. On myös yritetty hieman raivata romuja, mutta se projekti on kyllä vielä pahasti vaiheessa. Tästä lähtien talo pidetään asuttavassa kunnossa yhteisvoimin ja ruoka-ajat on oltava suht säännölliset. Onneksi meillä on oma kokki!

Kesäkelit antaa vielä odotuttaa itseään. Paikallinen sääennustus kertoo, että juhannuksen alla olis viime vuoden tapaan pakkasta, jussin jälkeen pari hellepäivää, heinäkuun 9. päivän jälkeen vasta lämpenee ja elokuu on lämmin. Jospa ei kuitenkaan satais ihan joka päivä, kuten tähän asti on melkeinpä tehnyt.

Hitaasti mutta varmasti

Monikin asia täällä etenee hitaasti mutta varmasti, tällä kertaa kuitenkin ajattelin kertoa painonpudotuksesta :o)

Mulla on nyt takana reilu kolme kuukautta 5:2 -dieettiä. Mieskin oli alkuun mukana, mutta jätti sen pari viikkoa sitten kun peltotyöt alkoi kunnolla. Ei kuulemma jaksa koko päivää touhuta vähillä kaloreilla, ja tottahan se on. Tässä just itsekin mietin että oisko tämä nyt viimeinen kitupäivä vähään aikaan, vai vieläkö jatkan. 

Diettaaminen on ollut helppoa kahdestaan. On kiva, kun on voinut jakaa pakastepinaattikeiton kohtalotoverin kanssa :o) Helpon dieetistä on tehnyt myös se, että on pääsääntöisesti pidetty aina samat viikonpäivät paastoa, tietty tilanteen mukaan. Jos on ollut kemut tai joku meno maanantaina tai torstaina, niin siitäpä vaan on siirretty kituminen seuraavalle päivälle.

Munsta on ollut tosi helpottavaa myös se, ettei ole tarvinnut miettiä mitä syö. Tai siis alkuunhan piti tietysti laskea jokaikinen kalori, mutta ei ole sellasta jääkaapin ovella notkumista ja mitähänkivaasitäsöis -tarvetta. Kun tietää että voi syödä vain 500 kcal, ei uneksi suklaasta, pitsasta tai croissanteista. Niitä voi syödä sitten taas huomenna :o)

Helppoa on sekin, kun näin monen viikon pätkäpaastoamisen jälkeen jo tiedän minkälaisen annoksen voin syödä mitäkin keittoa, tai montako palaa leipää ja millä päällyksillä, ei tarvi enää punnita jokaista suupalaa ja laskea kaloreita. Kunhan ei vahingossa hörppää jääkaapissa lojuvasta kermalikööripullosta kovin isoa kulausta, sinä päivänä ei sitten muuta voi syödäkään..

Ne viisi päivää viikosta kun saa syödä mitä vaan, on olleet yllättävän sujuvia nekin. Olen kyllä mättänyt mämmiä kerman kanssa, suklaata ja muita herkkuja hyvällä omallatunnolla ihan kuten ennenkin. Välillä oon huomannut että tulee vedettyä ruokaöverit, mutta enpä ole ottanut siitäkään isompaa stressiä. Kuitenkin suurimpana osana normipäivistä ruokailukin on ollut ihan normaalia.

Nyt jos lopetan tän dieetin, pitää tietysti miettiä vähän tarkemmin syömisiä koko ajan. Ei musta ehkä ole sellaseen, itsekuri riittää just yhdeksi päiväksi silloin ja toiseksi tällöin.. Ehkäpä pidän jatkossakin yhden kitupäivän viikossa, sen ainoan ei-työpäivän. Sillon ei kyllä voi lähteä kyläilemään, kun ei ole  huomenna varapäivää jolloin voisi paastota.

Entäs ne tulokset sitten? Viikkokausien pätkäpaastoilun jälkeen paino on pudonnut lähes viisi kiloa, ja painoindeksi siirtynyt ylipainon puolelta takaisin normaalipainoon. Aikajaksoon nähden paino olis voinut pudota enemmänkin, mutta täytyy muistaa kaikki ne herkut! Eikä mua harmita yhtään, suunta on oikea. Olo on kevyempi ja mieli tosi hyvä, mää pystyin siihen! Syksyllä uusiksi!

(Kuvat Neitin Japaninreissulta. Tuo joka näyttää homehtuneelta kukkakaalilta, on oikeesti joku leivonnainen :o)

Kiva kesäkäsityö

Vaikka tässä viime päivinä on ollut paljon muutakin tekemistä, olen värkkäillyt loppuun jo lumien aikaan aloitetun maton. Tää oli semmonen kiva ja melko nopea käsityö, mitä nyt trikookude pääsi kertaalleen loppumaan, eikä täsmälleen samaa väriä enää saanut. Mut sit vaan vaihdettiin väriä lennosta. Mattoa oli tosi kiva virkata, värit on kivat, malli on kiva, ja valmis matto näyttää tosi kivalta makkarin lattialla. Tosin se on jo kivasti imenyt itseensä kaikenlaista pölyä ja karvaa..

Väri on oikeesti lähinnä tuota varvaskuvan väriä, ja malli on nimeltään Asteri. Ohje olisi jatkunut tuosta vielä muutaman kierroksen, mutta ajattelin lopettaa tuohon nättiin reunaan. Kokoa kertyi ihan riittävästi jo tuohonkin mennessä (90 cm), eikäpä tarvinnut enää lähtä ostamaan lisää trikoota.. Onhan se kyllä hirmu nätti tuo kokonainenkin versio, pitää joskus tehdä uusi matto ja yrittää malttaa virkata loppuun asti :o)

Tarpeeksi hyvä

Meidän perheen ainoan koululaisen kesäloma alkoi tänään. Heti todistustenjaon jälkeen oli kiire kaverin synttäreille, ja heti kun sieltä kotiutuu lähtevät ison sekä pikkuneitin kanssa ajelemaan kohti mummulaa. Ehdin vilkaista todistusta pikapikaa: yks kuutonen, kolme seiskaa, yks ysi ja loput kaseja. Ja tiiättekö mitä? Se on aivan kerrassan mainio suoritus!

Mun maailmassa ei kaikkien tarvi olla ylioppilaita ja stipendiaatteja. Elämänpolku voi kulkea jotain muutakin reittiä. Nykyäänhän ei ole pakko edes käydä lukiota, jotta pääsisi opiskelemaan korkeammille asteille. Ja ehkä ei kaikkien ole pakko päästäkään. Pätkätöitä tekevä maisteri voi kyllästyä hanttihommiin, keksiä kouluttautua puusepäksi ja lopulta löytää itsensä luomupellon laidalta.

Ja tarkemmin kun ajattelen, enpä itsekään ole tarvinnut mihinkään niitä useita laudatureita enkä yli ysin keskiarvoa. Toisaalta jokainen mutka matkan varrella on ollut lopputuloksen kannalta tarpeellinen. Enhän olisi tässä ilman yliopistossa tapaamaani söpöä punatukkaista nuorta miestä, ja ilman lukiota en olisi keksinyt mennä yliopistoon, ja jos olisin tiennyt jo peruskoulussa mikä musta tulee isona, en olisi ehkä mennyt lukioonkaan.

Tärkeintähän lie se, että tekee niinkuin itsestä parhaalta tuntuu. Onnea kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille, ja kivaa kesälomaa kaikille koululaisille ja muille lomalaisille!

Melkein niinku Strömsössä

Vaikka kevättyöt onkin jääneet tosi myöhään, niin kaikki on sujunut loistavasti nyt kun on päästy tositoimiin. (Melkein) kaikki kyntövuorossa olleet pellot on kynnetty neljässä päivässä, ja osa jo karhittukin. Loput muutamakymmenen aaria on kyntämättä koska: 1) kukaan ei halua ostaa luomurehupaaleja pois pellon reunalta, 2) kivi, joka sai nimen "norsu" tarvitsee kaivinkoneen avustusta, ja 3) osa mansikkapenkeistä pitää hävittää = kaivaa muovit ylös. Mutta muuten kaikki kynnöt on tehty, ja aura on edelleen ehjä, samoin traktori. Hiphei! (Mutta vielä riittää kivienkeruuta moneksi päiväksi ennenkuin päästään viljaa kylvämään..)

Lähes kaikki suuren mittakaavan juureksetkin on jo kylvetty: palsternakat, porkkanat, ja punajuuret. Pellon puolelle laitetaan vielä naurista ja sipulia, sekä tietysti perunat. Valkosipulit on istutettu jo syksyllä, hyvin ovat lähteneet kasvuun. Kasvimaalle tulee sitten enemmän lajivalikoimaa, kunhan sen saa ensin muokattua kylvökuntoon. Ikkunalaudalla maahanpääsyä odottelee avomaankurkun-, kurpitsan- ja tomaatintaimet, pihalla lehti- ja kyssäkaalet. Vielä siemeninä herneet, pavut, ja muutamat muut. Tänä kesänä meillä syödään lähiruokaa!

Uijui!

Ihan pikkupikkupikkusen kurkkasin miltä näyttää viikonlopun betonikiurssilla väkerretyt jutut. Hyvältä!! Voi kun ois aikaa koluta kirppareilta kaikenlaisia muoteiksi ja koristeiksi sopivaa sälää, sit vaan sekottelis betonia päivät pitkät ja tekis vaikka mitä juttuja. (Sanoo hän joka yrittää päästä eroon kaikista ylimääräisistä sälöistä ja jutuista..)

Kätköllä

Ihan tuossa kävelymatkan päässä meiltä on ihana vanha kuusimettä, jossa lorisee pieni puro. Melkein tien vieressä on hieno, vanha, kivistä rakennettu silta, jota pitkin on ennen varmasti kulkenut tie. Purossa on sillan jälkeen jopa pieni vesiputous!

Tässäpäs onkin oiva paikka geokätkölle, keksi lapsi. Parisen kuukautta onkin kätkö lymyillyt sillan kupeessa, ja on sen muutamat kätköilijät jo käyneet löytämässäkin. Ja välillä pitää tietysti itse kätköttäjänkin käydä tarkistamassa että purkki on paikallaan :o)