Mehiläisten karkuretki

Olivat varmaan suunnitelleet sitä jo kauemmin, mutta me ei vaan oltu tarpeeksi tarkkailtu. Viime viikon tiistaina ne sitten päättivät karata. Yhtäkkiä pesän edessä lenteli tuhansia ja taas tuhansia mehiläisiä ja surina oli to-del-la kova. Surinan vaimettua alettiin etsimään parvea. Siellähän se pesän viereisessä isossa koivussa, melkein ylimmällä oksalla möllötteli. Kylläpä osaavatkin muodostaa hienon, tiiviin möykyn. Sitten alettiin raapimaan päätä että miten ne alas saadaan. Aikaa kun ei kuitenkaan ole hukattavaksi asti, koska uutta pesäähän ne etsivät ja lähtevät heti kun sopivan löytävät. Yleensä kuulemma tykkäävät mennä esim. savupiippuun..

Mies päätti kiivetä puuhun hakemaan mehiläiset alas. Hullu. Äkkiä arvioiden möykky oli lähes viidentoista metrin korkeudessa (blogger ei vieläkään anna mun laittaa yhtään pystykuvaa, mutta tuossa väärinpäin olevassa kuvassa mehiläismöykky näkyy tosi selvästi, että korkeella oli!), ja vielä aika kaukana rungosta. Kuuden metrin tikkailla pääsi alkumatkan, ja loput piti kiivetä oksalta toiselle. Vaikka kuinka olis pikkupoikana kiipeilly puissa, ei se kuitenkaan oo ihan sama asia nelikolmosena sinne kiivetä..

Me työläisten kanssa istuttiin kiviaidalla ja seurattiin tarkasti tilanteen etenemistä. Meinas vähän hätkähyttää kun ensimmäinen kuiva oksa rasahti poikki - tarkoituksella, kuulemma. Pääsi se perille asti, vaikka mehiläispuvun hattuosa estikin näkemisen ylöspäin. -Verkkoon tuli reikä! Suunnitelmana oli sahata oksaa sen verran poikki, että heilahtaa vähän alaspäin ja möykkyyn pääsee helpommin käsiksi. Hyvin se osasi sahata oksan ja solmia sen runkoon silleen että sai hallitusti laskettua juuri siihen mihin aikoikin. Sitten piti kiivetä vähän alaspäin, ja hinata ikea beebox työkaluineen ylös.

Ensin mehiläiset piti sumuttaa märiksi. -Sumutinpullo hajos! Märkää mehiläispuuroa pystyy helposti kauhomaan laatikkoon. Eka kauhaisu. -Täällon kuningatar, eikä emoklipsi oo mukana! Jos ois ollut, ja kuningattaren ois saanut pyydystettyä ja myöhemmin tapettua, niin muut olisivat palanneet kiltisti kotiin omia aikojaan. Sitten piti improvisoida ja yrittää kalauttaa hänen korkeuttaan kauhalla päähän. Ehkä se osui, ehkä se kuoli, ehkä ei. Loput puurot laatikkoon, pudonneen kannen noutaminen muutamaa metriä alempaa, takaisin laatikolle, kansi kiinni, lahjanaru ympärille ja paketin lasku maahan, vielä kerran kiipeäminen oksalle ylimmälle irroittamaan köysi, kapuaminen alas, viimeiset metrit tikapuita pitkin, vihdoin maankamaralla, aplodit, yleisökin voi taas hengittää..

Jatkuu..

Kesä ♥

Piti jo aiemmin kertoa tarinaa siitä kun mehiläiset karkasivat sittenkin, vaan tässä on nyt ollut kaikenlaista muutakin: työntäyteisiä päiviä, talontäydeltä kesävieraita, aktivitteetteja jos jonkinlaisia, ja vielä yksi jos toinenkin enemmän tai vähemmän sairaana. On meillä silti yritetty nauttiakin kesästä nyt kun se vihdoin tuli ♥

Mehulaisista juttua joskus toisella kertaa, kuvatkin on kokonaan toisessa kamerassa..

Pikakuulumisia

Lentomehiläisiä harhautettu, joten eivät lähteneetkään karkuun. Työtiimiin saapunut kaksi aasialaisvahvistusta, hommat rullaa oikein mallikkaasti. Pikkulomaa vietetty ystävien ja kulttuuririentojen parissa, nyt jaksaa painaa täysillä huomenna alkavan mansikkakauden. Sitkeää kesäflunssaa podettu, kuka enemmän, kuka vähemmän. Kesäpäivästä nautittu paikallisilla keskiaikamarkkinoilla kierrellen. Näillä eväillä uuteen viikkoon. (Vielä kun pääsis uimaan!) Ihkua kesäviikkoa sullekin!

Maailman pienin ikkuna

Meidän yläaulan nurkassa, ihan lattianrajassa sijaitsee ehkä maailman pienin ikkuna, lasi on mitoiltaan 13 x 13 cm. Ainakin se on pienin sellainen ikkuna, jossa on hyttysverkko ja sälekaihtimet! Hyttysverkon vielä jotenkin ymmärtää, mutta mikä järki on laittaa sälekaihtimet ikkunaan, joka sijaitsee räystään alla talon pohjoispuolella sisänurkassa, eli ikkunasta molempiin suuntiin on kolmen metrin seinät?? Ei ole kovin usein aurinko tästä räppänästä häiritsevästi paistanut.. Itse asiassa ikkuna on niin pieni ja hassussa paikassa, ettei kovin moni edes tiedä meillä sellaista olevan. Ihan vasta hoksattiin että tätähän voi käyttää myös tuuletukseen, yläkerta kun on melko kuuma hellekausina (vähään aikaan ei sitä ongelmaa ole ollut..) Nytpä sitten otin ja maalasin ikkunan valkoiseksi, erottuu vähän paremmin hirsiseinästä. Tästä tulikin nyt makkarin ikkuna, sillä yksi lapsi päätti muuttaa kesäksi yläkerran aulaan. Nyt täytyy vielä keksiä joku verhosysteemi seinäksi, ettei kissat ja pikkuipanat ole koko ajan häiritsemässä.

Huone 2, pikaremppa

Suit sait sukkelaan rempattiin alakerran toinenkin makuuhuone. Ihan samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin, eli lattian, ikkunan ja listojen maalaus, sekä samalla ylimääräisten romujen poisvienti. Koko revohka alle kahdessa viikossa kaikkien muiden töiden (ja reissujen) ohella, oon kyllä hyvin tyytyväinen remppatahtiini :o) Huone on "sisustettu" hyvin yksinkertaisesti tulevien kesäasukkaiden majapaikaksi. Rumpusetillekin löytyi paikka, ties vaikka joku innostuisi paukuttelemaan. Huomaa myös joka makkarin tarpeellisin kesäkaluste, kärpäslätkä. Ensimmäinen asukki huoneeseen saapuukin jo tänä iltana, ihan silläkin oli pikku kiirus saada huone valmiiksi..

Ja sitten vielä kuva erään pappilan kauniista seinästä (saa vinkata jos joku tietää mikä tuo tapetti on nimeltään):

Työntäyteliästä (+ arvonnan voittaja)

Viime päivät on oltu taas ihan pihalla. Muutama päivä meni vattupuskassa, nyt on tukinarut kohillaan ja melkein jo rivivälitkin siistinä, vielä ois yks penkinpuolikas istuttamatta (ja tukematta ja rivivälit siistimättä), ja kohta päästäänkin sadonkorjuuseen. Ensin kuitenkin mansikat, jotka ei oikein näillä keleillä meinaa alkaa ollenkaan punastelemaan. Ja tähän hässäkkään vielä porkkanapenkin harsotusta, nurmikonleikkuuta, valkosipulipenkin kattamista sekä nuo viheliäiset mehiläiset, jotka aikoo karata pesästä just eikä melekeen. Eilen, tai oikeemmin viime yönä vietettiin kaksi mukavaa tuntia mehiläispesän äärellä etsien neulaa heinäsuovasta, eli kuningatarta kaikkien niiden tuhansien muiden seasta. "Mikä ei kuulu joukkoon..?" Huoh, ei me sitä edes löydetty, paitsi luultavasti kerran, ja kun yritettiin ottaa kiinni niin se hävis. Eli todennäköisesti lähtevät nyt parveilemaan. 

Em. seikoista johtuen muut jutut on ollet vähän vähemmällä huomiolla. Muistin kuitenkin askarrella arpaliput ja suorittaa arvonnan. Kirjan voitti Mia, onnittelut! Laitatko yhteystietosi tulemaan, osoite löytyy suunnilleen tuosta ->

Tampereelle ja takas

Tehtiin puolen perheen kanssa pikainen päiväretki Tampereelle, koska oli tapaaminen. Samalla etsittiin parit kätköt, nähtiin Pyynikin näkötorni ja Pispalan hienot puutalot. Oli varmaan eka sellanen reissu Tampereelle ettei käyty Särkänniemessä, vaikka mieli ois vähän tehnyt. Keli oli kylmä ja aikataulu tiukka. Ja matkalla piti tietysti pysähtyä Pandalla hakemassa kotiintuomisia.