Kesää odotellessa

Jospa huomenna nyt sitten vihdoin alkais tämä kesä. On se hullua, että on jo lähes heinäkuun puoliväli eikä vielä yhtään ole tuntunut kesäiseltä, ei yhtään hellepäivää, hyvä kun edes muutamana päivänä on ollut yli 20 astetta (mun lämpötilahuivi kertoo totuuden), eikä paljon ole aurinkoa näkynyt. Toiveikkaana tuijotan sääennustetta, jos se nyt pitäisi paikkansa. En toki tykkää mistään hirmu pitkistä hellekausista enkä kuivuudesta, vaan oishan se kiva että nyt kun kalenterin mukaan on kesä niin tuntuis sitten siltä. Se toinen puoli vuotta on ihan riittävän pitkä.

 

Mepä ollaan ahkeroitu kasvihuonetyömaalla ja sen huomaa! Oli aikakin saada kattoa hipovat tomaatit pois olohuoneen ikkunalta, ja nyt ne tyytyväisinä opettelee asumaan uusissa oloissa, vähän tommosessa välitilassa kun pari seinää vielä puuttuu. Sunnuntaina olis tarkotus saada jo kaikki päätyjen puuosat ja ovet paikoilleen kunhan ensin maalaan ne, ja sitten puuttuu enää päädyistä muovit. Sekä tuuletusluukut, niissäpä onkin vielä miettiminen miten ja mihin ne viritellään.

 

Vaan on me kuulkaa ihmetelty miksi ei olla aiemmin rakennettu kasvaria.. Olis ollut niin helppoa tehdä siellä kaikki kevään taimikasvatukset ja vaikka mansikatkin viljellä kuin tunnelissa ikään. No jospa ensi keväänä ollaan ajoissa liikenteessä esim kaalien ja kurpitsoiden kanssa, ja ajateltiin yrittää pelastaa jokunen mansikantaimi pellolta laatikkoon kasvamaan niin ei kaikki menis lintujen nokkiin, kuten tähän asti on tahtonut käydä.

 

Vähän ollut repalainen tämä alkukesä, paljon reissuja ja menemistä. Nyt nautin vielä hetken kotona olosta, kasvarihommista, kitkemisestä, kompostin tyhjentämisestä, nurmikon leikkaamisesta, ehkä uimisesta kun en sitäkään ole monesti päässyt tekemään, ja kesästä ylipäänsä. Ensi viikonlopuksi taas työt kutsuu reissuun Keski-Suomeen ja sen jälkeen on tietääkseni taas ratsastusleirin joogaohjaukset, eli repaleilu jatkuu taas.