Mun lapset ei oo enää lapsia! Ja mun mieli luulee heti ettei mua tarvi enää kukaan, on vähän turha fiilis. Vaikka oikeesti tiedän että joo tietysti oon tärkee monillekin, ja ehkä joillekin jopa vielä hetken se kaikkein tärkein ihminen, mutta enpä nyt aio järjellä selitellä tunteita pois vaan yritän mennä tän läpi ja kattoo mitä siitä seuraa. Paitsi että on tulossa niin paljon ohjelmaa tuleville päiville että niinköhän sitä kerkee ittensä äärelle edes kunnolla pysähtyä. Tänään olin kissavahtina ja nautiskelin maalaiselämästä ihan täysillä, siellä voi olla niin vapaa, vain haahuilla ihan täysillä pitkin pihaa ja tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä. Ja uin, tietty. Lapsi(!) Tampereelta on tulossa kavereineen huomenna paikkakunnalle, tai siis bussi vie Kuopioon asti ja äiti hakee sieltä ja kuljettaa perille. Ja muutaman päivän kuluttua sama reissu toiseen suuntaan (koska olen ainoa jonka autossa kulkee enemmän kuin kaksi ihmistä). Joten kyllä olen vieläkin tarpeellinen ;o) Maanantaina on se kuumakivihierontakoulutus, ja ehkäpä joku innostuu tulemaan harjoitusasiakkaaksi niin saan treenata uutta taitoa ja samalla vähän tekemistä tylsiin päiviin. Täyttelin kalenteria jo syksyn töiden osalta (ja vähän keväänkin), niin tiedänpä suunnilleen minkälaiselta arki näyttää kunhan se koittaa.
Onneksi mummun muruinen, ihana-ipana, natiainen on vielä hetken "pieni".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti