Tänään rouva Neiti perheineen palaa kotiin neljän viikon vierailulta Amerikan anoppilasta. Ja ihan pian minä otan taas käytäntöön viime vuonna hyväksi havaitun konseptin viettää pimeä marraskuu jossain vähän valoisammassa maailmankolkassa, tosin hieman lyhennettynä versiona (koska joogaopekoulutus). Olisin kyllä supertyytyväinen jos näkisin vihreitä lehtiä puissa, kukkivia kukkia, vuoria, sinitaivasta, aurinkoa, palmuja ja meren, ja saisin jopa ehkä upottaa varpaat veteen tai ainakin lämpimään hiekkaan. Mutta ensin haluan nähdä ja päästä halaamaan maailman ihanimman lapsenlapsen, jolla oli reissussa irronnut kaks hammasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti