Tämä teema on niin tapetilla tällä hetkellä! Tuolla yhdessä ryhmässä oli mielenkiintoinen keskustelu aiheeseen liittyen, tässä vähän sen herättämiä ajatuksia, sekä viisaiden sanoja aiheeseen liittyen.
Onko itserakkaus ja itsensä rakastaminen eri vai sama asia? Ja onko sillä oikeestaan mitään väliä? Ainakin itserakkaudella sanana on negatiivisempi kaiku, sekoittuuko se sitten helpommin itsekeskeisyyteen, itsekkyyteen..
Mitä itsensä rakastaminen on, kuinka sitä käytännössä tehdään? Onko se niitä ihan perusjuttuja: omaa aikaa, itsensä kuuntelua ja hemmottelua, vai ehkä vielä jotain muutakin?
Anita Moorjani sanoo: "Loving yourself means being your own best friend, standing by yourself at all times, including times of failure; being there for yourself no matter what."
Olla itsensä paras kaveri! Kuinka monesti tulee annettua itselle turhaa kritiikkiä, sanottua jotain ikävää tai jopa ilkeetä, jotain jota ei missään nimessä sanoisi parhaalle kaverille.. ja silti sanoo niin itselle.. Miksi..?
Hyväksyminen. Hyväksyn itseni juuri tällaisena kuin olen. Hyväksyn kaikki tekoni, nekin jotka näin jälkeenpäin näyttää tyhmiltä tai tarpeettomilta. Annan itselleni anteeksi, toiminhan kuitenkin senhetkisen parhaan tietämykseni mukaan.
Koitapa joskus kiittää itseäsi. Katso peiliin ja sano että hyvin sä vedät. Hymyile itsellesi. Ja jos siltä tuntuu anna itsellesi hali. (Ja anteeksi.)
Anita Moorjani sanoo myös että: "You can't love another unconditionally until you love yourself unconditionally, and when you truly achieve that, you will never allow anyone to use or abuse you."
Omassa voimassa pysyminen. Ei anna muiden draaman imaista itseään mukaansa. Eikä anna muiden määrittää minkälainen pitäisi olla, mitä pitäisi/ei pitäisi tehdä, miten pitäisi käyttäytyä, ajatella, toimia. Oman energian suojeleminen.
Vähän yleisemmin (en muista kuka näin sanoi, mutta olen kirjoittanut tän muistikirjaani ylös): "Love is who you are, not something you are seeking." Kuinka voisi olla rakastamatta, jos itse on rakkaus..
3 kommenttia:
Itsensä rakastaminen on mielestäni sitä, että hyväksyy itsensä hyvine ja huonoine puolineen. Arvostaa omia kykyjään ja on ylpeä niistä. Valitettavasti vieläkin lapsille opetetaan, ettei oikein saa olla omista kyvyistään onnellinen, vaan jotenkin pitää peitellä ja vähätellä! Kun rakastaa itseään on tasapainossa ja realistinen itsensä suhteen yleensä. No, persoonallisuushäiriöiset sitten oma lukunsa! Itsensä rakastaminen tuo onnellisuuden kokemustakin.
Hieno postaus perustavan tärkeästä teemasta. Miten usein itsensä rakastamista kuitenkin pitääkään harjoitella - että pitäisi itsestään hyvää huolta, ei vähättelisi, mitätöisi tai ohittaisi tarpeitaan, tunteitaan..
Niin se vaan menee, että olemalla itselleen myötätuntoinen, rakastava ystävä, kykenee olemaaan sitä paremmin myös muille.
Ihanaa ystävänpäivää♥
Se on juurikin just näin! ♥
Lähetä kommentti