Hmmmm.. Taas pukkaa näitä oppiläksyjä. Jos suunnittelee arjesta pitkähköä irtiottoa, johon sisältyisi päämäärätöntä vaeltamista dyyneillä, viikkokaupalla mielekästä työtä hyvässä seurassa, uusien maisemien valloitusta sekä rantajoogaa, heppailua, vaeltamista, ihania ystäviä, aurinkoa ja uusien ihmisten kohtaamisia, pitäisi osata luottaa siihen että kaikki kyllä lopulta järjestyy parhain päin, eikä alkaa heti ensimmäisen suunnitelmanmuutoksen kohdatessa järkkäämään kaikkea lopullisesti pakettiin, varmistamaan lentoja ym siinä pelossa että kohta ei ole koneessa paikkoja tai on paljon kalliimpaa.. Nyt seikkailu lyhenee rutkasti molemmista päistä, ja joudun kokonaan luopumaan isosta osasta noista odotetuista toiminnoista, koska ensin en malttanut tarpeeksi pitkään odottaa vastausta yhteen viestiin ja sitten luulin, että mun pitää olla kotona työntouhussa ennen kuin oli alunperin aikomus. Jos olisin rauhassa luottavaisesti odotellut hieman pitempään, tilanne olis ihan toinen, ja ihan varmasti olisin päässyt reissusta jollain keinolla takaisin kotiinkin. Argggh! No, ehkä ens kerralla jo osaan luottaa paremmin. Kiitos tästäkin, yritän ottaa opikseni!
2 kommenttia:
Pääsitkö kuitenkin reissuun?
No se jää vielä nähtäväksi, kerron muutaman viikon päästä :o)
Lähetä kommentti