Päiviä, jolloin vaan nautitaan kesästä ja lämmöstä, ajellaan taas samoihin paikkoihin katselemaan maisemia, pulahdetaan järveen uimaan, vietetään kivaa yhtenä suurena perheenä, odotetaan laskeeko se aurinko ollenkaan, juuri näitä päiviä muistellaan talven tultua vielä monenmonta kertaa. Muistellaan miten iloisia oltiin, ja miten onni oli mukana näissä hetkissä.
Tänään sanottiin heipat yhtä aikaa kolmelle hyvälle tyypille, kolminkertainen ikävä ja haikeus samalla kertaa. Luvattiin matkustaa käymään kylässä puolin ja toisin. Tätä kiitollisuuden määrää ei voi millään mitata, miten on maailmassa niin ihania ihmisiä, ja miten etuoikeutettuja me ollaan kun just meidän polut on hetkeksi kohdanneet. Kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti