Kumma fiilis: samanaikaisesti hassua päänsisäistä turbulenssia, sekä ääretöntä rauhaa ja varmuutta, onnellisuuttakin. Tuntuu että kuljen koko ajan suupielet korvissa :o) On täällä myös tehty hiljaista laskeutumista jouluun. Olen hankkinut lahjat rakkaimmilleni, tehnyt joululaatikot, piparit ja kakut, koska olen halunnut. Ei yhtään väkisinvääntöä, ei kiirettä, ei hermojenmenetystä - ainakaan vielä. Tirppana lähti jo viikonloppuna joulunviettoon isänsä luo. Vähän on haikeeta, mutta toisaalta se vapauttaa omannäköiseen jouluun ilman turhanpäiväistä showmeinikiä, kuten pukinhankintastressiä ja ylenmääräistä sokerihumalaista riehumista. Joulun pääluku pysyy kuitenkin samana, sillä meille tulee sunnuntaina yksi Erittäin Tärkeäksi käynyt Ihminen. Ja olishan tässä vielä vaikka mitä tekemistä, jos sen niin haluaisi nähdä, mutta minäpä teenkin vain sen mitä huvittaa ja senkin ihan pikkuhiljaa. Kyllä se riittää. Oma valinta :o)
Kunpa vielä tämä vähäinen lumikerros pysyisi maassa joulun yli.
Ihania joulunvalmisteluhetkiä, ihmiset! Rakkautta ja rauhaa!
2 kommenttia:
Se, että tekee sitä mitä huvittaa ja pikkuhiljaa, onkin ihan paras vinkki jouluun valmistautumisessa!
Kiitos ♥
Joulu tuli kuin tulikin ihan ilman sen suurempia reuhtomisia!
Lähetä kommentti