Ei omia, vaan Anna Perhon:
"Iänkaikkinen riidan, stressin ja purnaamisen aihe on kotitöiden jakaminen. Minusta aihe hakee tylsyydessä vertaistaan. Sen voi selättää kahdella tavalla: hankkimalla siivoojan tai järjestelmän tai näiden yhdistelmän.
Aloita taas selvittämällä itsellesi, millainen on se siisteyden ja järjestyksen taso, joka on sinun mielestäsi tyydyttävä. Jälleen kerran: et siivoa äitiäsi, naapuriasi tai neuroottista siisteysintoilijaystävääsi vaan itseäsi varten. Jos sinusta on ok, ettet pese kotisi ikkunoita tai silitä pyykkejäsi, älä ihmeessä kiusaa itseäsi niillä töillä.
Riittävä taso on sellainen, jossa et jatkuvasti stressaa siitä, mitä sinun pitäisi tehdä, muttet jaksa tai viitsi. Jos päätät, että sinun kodissasi pyykkejä ei silitetä kuin äärimmäisessä hädässä, voit unohtaa onnellisesti koko asian. Jos taas olet sitä mieltä, että sileä pyykki takaa sinulle varman mielenrauhan, hyväksyt samalla sen, että käytät viikossa x tuntia aikaa silittämiseen. Tämä on ainoa kaupankäynti, jota kotitöiden suhteen kannattaa harrastaa.
Jokainen kotityötunti, jonka teet on pois vapaa-ajastasi. Kysymys on siis pohjimmiltaan priorisoinnista: kumpi on sinulle tärkeämpää, puhtaat ikkunat vai yhdessäolo perheen, ystävien tai hyvän kirjan kanssa? Ikkunavastauksessa ei ole mitään pahaa, jos valinta on omasi. Jos joku muu mussuttaa ikkunoidesi likaisuudesta, lupaa kustantaa hänelle vettä ja Vileda-ikkunaliina jotta hän pääsee harmituksetaan eroon.
Jos sinusta tuntuu jatkuvasti siltä, että mikään siivoaminen ei ole tarpeeksi ja että pakkasessasi pitäisi olla pullien lisäksi kaneliässiä, ota aikalisä. Mieti, kenelle puuhastelet täydellistä kotia. Lapsesi eivät välitä siitä pätkääkään (muuten he eivät kylväisi lego-palikoita kaikkiin kuviteltavissa oleviin paikkoihin tai mellastaisi juuri sijaamallasi vuoteella kuin mielipuolet). Puolisosi arvostaisi luultavasti enemmän rentoa seuralaista kuin täydellisen tasaiseksi parturoitua rairuohoasetelmaa. Kaverisi ovat sinulle vain kateellisia.
Täydellisyyden tavoittelu perustuu usein muiden kuin itse luotuihin standardeihin. Me luulemme, että täydellinen nainen imuroi ja leipoo ja tekee täydellisiä macarone-leivoksia, vaikka missään 1950-luvun jälkeen julkaistussa lähteessä ei ole koskaan sanottu niin.
Kun siis seuraavan kerran kuulet päässäsi äänen, joka kehottaa pesemään kodin seinät tai askartelemaan 240-osaisen piparkakkutalon, pysähdy. Mieti, kuka pääsi sisällä puhuu. Kuka suuttuu, jos et täytä tehtävääsi? Kuka loukkaantuu? Kuka pitää sinua huonona ihmisenä? Jos pystyt löytämään syyllisen, pysy paikoillasi ja kysy pari jatkokysymystä: Onko tämä ihminen, jonka mielipidettä minun kannattaa arvostaa? Voisinko paremmin, jos en kuuntelisi häntä tai hänen haamuaan?"
Niin, kaaos on. Välillä se häiritsee, välillä suorastaan raivostuttaa, ja välillä sille ei suo ajatustakaan. Ja kohta on taas kesä ja me muutetaan pihalle, eikä enää ole sitäkään aikaa kotitöille mitä nyt on. Täytyykin alkaa miettimään sitä järjestelmää, mutta just nyt taidan uppoutua kirjaan..
2 kommenttia:
En oo siivousintoilija, ainakaan omasta mielestä. Kerran viikossa heilutetaan imuria, pestään veskit ja vähän pyyhitään pölyjä. Ikkunoita en oo pessyt pariin vuoteen. Ehkä tänä vuonna pesen, saa nähdä. Olen enempi ihmetellyt sotkua mikä monissa kodeissa on. Juttelen tosi paljon töissä nuorten kanssa siitä, mitä kotitöitä he tekevät. 70 % ei tee mitään. Kotona ei pedata koskaan sänkyjä. Roskia viedään ulos siinä vaiheessa kun kenkiä ei löydä tuulikaapista. Imuria käytetään kerran kuussa. Lemmikkieläimiä voi olla useita. Vaatteita pestään kun oikeasti kaapissa ei ole ainuttakaan puhdasta. Kaiken tekee yleensä vanhemmat. Yksi isä melkein kävi kurkkuun kiinni kun ehdotin, että 10-vuotias itse siivoaisi lelunsa! Meillä sen tekivät jo 4-vuotiaana. Ei hyvä...
En mäkään pese ikkunoita enkä silitä pyykkejä juuri koskaan, mutta tykkään imuroida ja pyykätä. Teen sitten enimmäkseen just niitä hommia mistä tykkään. Siivoaminen onkin ihan mukavaa, kunhan kaikille tavaroille on oma paikka, johon ne voi laittaa pois silmistä. Meillä pitäis koko perheen yhdessä ensin raivata tämä kaaos, sitten ei ehkä stressais niin paljon. Meille kun on tullut pienessä ajassa kaksi paluumuuttokuormaa plus yhden kuolinpesän jäämistö, niin on tässä vähän miettimistä mihin kaikki sijoitellaan. Mieluiten enimmäkseen jonnekin muualle kuin meille..
Lähetä kommentti