Keksinpä vielä viimeisiksi lomapäiviksi koko perheelle mukavaa yhteistä puuhaa: tehtiin aarrekarttoja! (Pikkuneiti oli isänsä ja mummin luona kyläilemässä, muutenhan ei hommasta olisi mitään tullutkaan..) Osa porukasta oli sitä mieltä että evvk, mutta jaksoivat kuitenkin istua parituntisen muiden seurassa pöydän äärellä lehtiä selaten ja ristikoita tehden.
Oli kyllä todella nälkiinnyttävää hommaa tuo leikkaaminen ja
liimaaminen, pakko oli välissä käydä lämmittämässä purkkihernekeittoa,
ja taas jatkettiin. Neiti teki todella perusteellista työtä ja kasasi omaa aarrekarttaansa viisi tuntia!
Silputut lehdet taidan viedä kirjaston kirpparikoriin. Tämä myös pisti miettimään lehtitilausten järkevyyttä, vaikkei meille enää melkein mitään lehtiä tulekaan, nämäkin on suurimmaksi osalta muilta saatuja. Otsikon teksti on muistaakseni Roope Lipastin kolumnista - nyt se löytyy aarrekartasta :o)
4 kommenttia:
Tosi kivoja! :)
Mulla on edelleen tallessa vuosia sitten tehty aarrekarttani, edelleen aina välillä sitä kattelen. Jotenkaan en raaski heittää pois... Moni asia siitä on toteutunut. Ällistyttävä voima on kyllä sillä, kun ne haaveet ja unelmat vaan laittaa paperille!
Teillä on ollut mukavaa puuhaa! Teimme kerran työporukalla vastaavanlaiset aarrekartat. Omani on tallessa ja välillä sitä katselenkin.
Oli kyllä kiva tehdä tuollainen koko perheen "yhteinen" projekti. Tein edellisen aarrekartan kolme vuotta sitten, löysin sen joku aika sitten kaapin perukoilta ja ripustin vessan seinälle. Kyllä siitä tavallaan on jotain toteutunut, mutta jospa olisi tehokkaampi kun on näkösällä. Pitää laittaa tämä uusikin näkyvään paikkaan.
Lähetä kommentti