Eilen oli ehkä koko vuoden mukavin koulupäivä, ja pisin, melkein kymmenen tuntia ja matkat päälle. Käytiin melomassa. Alkuun ajatus vähän jänskätti ja hirvitytti, mutta loppujenlopuksi oli ihan mukavaa. Me oltiin vain meidän "luokan" kesken, eli kolme ihmistä plus opettaja, joten mahduttiin kahteen inkkarikanoottiin. Ensin melottiin laavusaareen, otettiin vähän kuvia (turvallisuussyistä kamera oli melonnan aikana pakattuna vesitiiviiseen varustesäkkiin..), ja jatkettiin matkaa vielä hiukan eteenpäin. Opeteltiin vähän melontatekniikkaa ja niitä lateraalimerkkejä, jotta osataan pysyä pois oikeiden veneiden väylältä. Rantauduttiin, keiteltiin kodassa kahvia, syötiin eväitä, paistettiin makkaraa, käytiin mielenkiintoista keskustelua mm. x-, y- ja z-sukupolvista. Jatkettiin matkaa, ja käväistiin kurkistamassa kuinka kova virta on virrassa, ei ollut kova (huh!), joten ei päästy harjoittelemaan koskimelonnan tekniikkaa (se oliskin ehkä ollut jo vähän liikaa..). Keskellä järveä sidottiin kanootit yhteen, ja käytiin teoriassa läpi kuinka toimittaisiin jos vieressä olisi kaatunut kanootti ja ihmisiä veden varassa. Lopulta melottiin takaisin Haapaniemen rantaan. Säästyttiin kaikki kuivina. Hieno fiilis: jes, selvittiin!!
Niin ja vielä se kanoottilaulu :o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti