Vaikutusalue: keuhkot, paksusuoli
Tasapainottavat tunteet: neuvokkuus, rohkeus
Psyykkiset ominaisuudet: vahvuus, aitous
Elementti: metalli
Suru on yksi niistä luonnollisista tunteista, jotka nyky-yhteiskunta suureksi osaksi on pakottanut meidät tukahduttamaan. Meidän ei usein sallita ilmaista tunteitamme. Ihmiset ovat pohjimmiltaan olentoja, joilla on hyvin kehittynyt tunne-elämä. Tietoiset ja tiedostamattomat yritykset kätkeä ja torjua luonnolliset reaktiot johtavat epätasapainoon, ongelmiin ja sairauksiin. Suru on hyvin tärkeä tunne, jonka on ehdottomasti saatava purkautua. Meidän on annettava itsemme aktiivisesti työstää kokemamme suru, olimmepa sitten naisia tai miehiä. Menetettyämme läheisen henkilön kuolemantapauksen, eron tai jonkin muun syyn vuoksi, meidän täytyy suoda surutyölle tarpeeksi aikaa. Menetyksen työstäminen voi vaatia monta vuotta - asia, jolle yhteiskunnassa on hyvin vähän ymmärrystä. Meidän sallitaan surra joidenkin viikkojen ajan, mutta "virallisen suruajan" päätyttyä meidän on otettava itseämme niskasta kiinni ja jatkettava elämäämme. Suru istuu kuitenkin syvemmällä. Menetyksen kokenut ihminen voi monien kuukausien tai vuosienkin jälkeen silloin tällöin yhtäkkiä tuntea tarvetta itkeä. Syitä voi olla monia: valokuva, radiosta kuultu laulu, irrallinen sana, muisto tai aivan yksinkertaisesti vain yhtäkkinen itkun tunne. Peitämme usein tämän tarpeen, sillä olemme oppineet, ettei julkisesti itkeminen ole soveliasta. Jäämme odottamaan myöhäisempää tilaisuutta, jota ei kuitenkaan koskaan tule. Kätkemme sen sijaan kyyneleet ja surun syvälle itseemme. Liian suuri määrä työstämätöntä surua ilmenee erilaisina oireina. Ellemme voi itkeä avoimesti, on mahdollista, että keho yrittää ilmaista surunsa sisäisellä tasolla. Ongelmat keuhkoissa, esimerkiksi keuhkokuume, eivät ole mitenkään epätavallisia. Keuhkoihin kertyvä neste ja lima on kehon oma tapa itkeä sisäisesti. On tapauksia, jolloin lääkityksestä ei ole ollut apua, ennen kuin perusongelma, pidätetty suru, on työstetty. Jonkun läheisen menetys ei ole ainoa asia, joka voi tuoda esiin surun ja masentuneisuuden tunteet. Jokainen suurempi muutos merkitsee vanhan kuolemista, ja menetyksen tunteet on elettävä ja työstettävä. Elämässä on myös monia muita tilanteita, jolloin tunnemme tarvetta kyseenalaistaa olemassaolomme tarkoitus ja kysyä miksi meidän lainkaan on syytä ponnistella. Arkipäivän ratkaisemattomat ristiriidat ja yleinen tyytymättömyys elämään voivat myös johtaa alakuloisuuteen ja masennukseen. Kyyneleet ovat aina terveellinen purkautumistie kaikelle sisäiselle surulle. Aikuisiässä on tärkeää palauttaa oikeutemme tunteisiin, vaikka olisimme jo lapsena oppineet tukahduttamaan surun hampaat yhteen purren tai lohduttamaan itseämme makeisilla tai leivoksilla. Voimme oppia tietoisesti käsittelemään meissä syntyneitä tunteita sen sijaan, että söisimme suruumme. Sukupolvesta toiseen jatkunut perinne on mahdollista katkaista. Voimme opettaa sekä lapsemme että itsemme käsittelemään rakentavasti kokemiamme tunteita. Muuttamalla elämäntilannettamme voimme itse aktiivisesti osallistua itsemme sisäiseen parantamiseen. Ellemme kykene muuttamaan tilannettamme, voimme oppia etsimään sisimmästämme meissä aina olevaa voimaa ja myötäsyntyistä iloa. Meidän täytyy yksinkertaisesti asennoitua surua aiheuttavaan asiaan uudelleen.
(Lena Johannson: Reiki, parantava energia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti