Joskus voi

Joskus kun tuntuu että kaikki neljä seinää kaatuu niskaan, voi perjantai-aamuna koulun pihalla saada hullun päähänpiston, ettei ajakaan takaisin kotiin vaan ajaa kolme tuntia suunnilleen kohti luodetta, ja sitten kun pysähtyy tankkaamaan autoa voi soittaa opiskelijapojalleen että saisko tulla kylään siinä puolen tunnin päästä. Sitten voi jutella pojan kanssa pitkästä aikaa kunnolla, voi kertoa minkälainen se oli kun se oli pieni, ja se kuuntelee tarkkaan pieni hymynhäivähdys huulilla. Voi käyttää sitä asioilla, pankissa, syömässä, ruokakaupassa, äiti maksaa, voi tiskata sen kanssa likaiset astiat, ja olla onnellinen siitä että se on just tuollainen. Sitten voi keksiä lähettää ihanalle ystävälle viestin että saako tulla kylään, ja siellä voi viettää kokonaisen ihanan illan, ainakin viis tuntia, saada melkein yliannostuksen sielunhoitoa ja nauruterapiaa, ai kun tekee hyvää ja poskilihakset on hellinä, ja tulla vielä lähtiessä superiloiseksi siitä että tarjottaisiin yösijakin jos ois tarvista. Ja sitten vielä iltamyöhällä voi soittaa äitille ylläripuhelun että saisko tulla yökylään, ajella läpi hiljentyneen laitakaupungin äitin luo, onpa ihana yllätys! Vielä voi äitin kanssa tutkiskella sukupuuta yli puolenyön, pestä hampaat harjalla joka on olemassa sitä varten että jos joskus sattuu tulemaan yllätysyövieraita, ja nukkua hyvillä mielin aamuun asti. Seuraavana päivänä voi lähteä äitin kanssa shoppailemaan sopivia alusvaatteita, käydä oikeesti syömässä, jutella pitkästä aikaa kunnolla. Iltapäivän hämärässä voikin sitten jo lähteä ajelemaan takaisin kotiinpäin ihan uutena ihmisenä. Tuntien päästä voi tulla tyhjään kotiin kun muut on synttäreillä, touhuta vähän jotain pientä, mutustella reissua hymy huulilla, ja illalla kun perhe tulee kotiin voi kertoa niille yhdellä kertaa kaiken mitä on tehnyt ja nähnyt ja kokenut.

Kiitos ihanat! ♥ ♥ ♥