Grrrrrrrrr.......... Arvatkaa kuka meillä pitää huolta että arki rullaa? Kuka laittaa lapset kouluun? Kuka maksaa laskut? Kuka patistaa pojat nukkumaan? Muistuttelee tärkeistä päivämääristä, puheluista, asioista? Sulkee kaapinovet toisten jäljiltä? Vie likaiset ja puhtaat astiat ja vaatteet paikoilleen? Ruokkii kissat, koirat, kanat, perheen? Käy kaupassa, pesee pyykit, tiskaa, imuroi, leikkaa nurmikon, tekee lumityöt, ulkoiluttaa koirat? Minä, minä, MINÄ!!!
Esimerkki 1, lapset: Sairas lapsi istuu sohvalla, isänsä siinä vieressä tuijottaa ruutua. Kävelen ohi, lapsi vinkaisee: - nälkä. Eikö sitä voi sille vieruskaverille kertoa, mitähäh?! Samoin kun lapset tulee koulusta: - äiti, onko välipalaa. Illalla: -äiti, vettä.
Esimerkki 2, elukat: Joka kerta kun nostan ahterini penkistä ja kävelen kohti keittiötä (/eteistä/ulko-ovea), ohi syöksyy koira, istahtaa eteisen ovelle kysyen joko mennään ulos. Mies taas saa ihan rauhassa mennä ulos asti ja jättää vaikka ovet auki, ei yhtäkään elukkaa kiinnosta ulkoilu just silloin.. Vastaava juttu joka aamu ja ilta kun kävelen kissanruokapaikan ohi: pöydällä on hetkessä neljän kissan kuoro kerjäämässä ruokaaaaaa..
Esimerkki 3, Mies: Ohikulkeissani huomautan Miehelle keittiönlattialla jo kolmatta päivää makaavasta jyrsitystä kesäkurpitsanraadosta. Ihan selkokielellä pyydän että siivoa tuo pois. Mies katsoo kummallisesti, ehkä ei kuule tai ymmärrä. Myöhemmin siivoan sen ite.
Olen harjoitellut yhtä herttaista ilmettä kuin Nooalla..
Tämä on sikäli hassua että en koe olevani mikään kanaemo tai huolehtijatyyppi. Jossain vaiheessa asiat on vaan nyrjähtäneet näin. Vastuu on kasaantunut epätasaisesti. Tästä aiheesta meillä käydään suurimmat riidatkin. Tai siis oikeastaan riitelen yksinäni, Mies vaan porskuttaa onnellisen tietämättömänä siitä että jotain on vialla.. Vaikka olen usein siitä maininnut, välillä vähän painokkaamminkin, mutta taitaa Mies vaan sulkea korvat akan naputuksilta. Aaaargh! En halua olla näin korvaamaton!
Mikähän tähän nyt auttais? Lakko, loma, miehen vaihtaminen, mikä??
4 kommenttia:
Hitsi, toi Ailan kommentti on muuten ihan totta!! Mäkin nimittäin ajattelen, että mä pyöritän kaikkee, mutta hmm.. unohdin noi paskakaivot ja autot ja sellaset.
Mutta ymmärrän sua silti. Toisaalta eiks ookki kivaa, että oot niin tarpeellinen? Ei meilläkään osaa lapset ja koirat ja kissat pyytää ruokaa ja ulkoilua muilta kun multa..
Käyppä lukee mun blogi, just vähän samoista asioista kirjottelin.. en ihan samoista mut vähän kuitenki.
Kivaa päivää, työn raskaan raataja!! =D (mutistaan välillä itellemme, että "tää on arvokasta työtä, tää on arvokasta työtä..")
Kuulostaa kovin tutulta.
Mutta meilläkin mies hoitaa noi "miesten jutut" :)
Ei sopisi meidän perheessä. Ei, ei, ei. Arki on kuitenkin enemmän kuin pkaivon tyhjennykset tai auton huollot. Meillä tehdään kaikki kotityöt tasa-arvolla. Työkaverinikin juuri kertoi kuinka heidän on pakko erota avoliitosta koska mies ei tee mitään muuta kuin sotkee! Ei korjaa jälkiään vaan jättää toisen siivottavaksi. Tämäkään mies ei ymmärrä että mitä ihmettä se eukko vaahtoo...kaikkihan on hyvin...
Ota siis kunnon palaveri asiasta.
Terv.Onnellinen vaimo
Minä olenkin joskus miehelle tehnyt selväksi ihan paperiversiona mitä se arjen pyörittäminen vaatii, ja todennut siihen että se, että tekee kymmenen päivää puita vuodessa ja vaihtaa 6 tuntia renkaita ei kyllä tee tästä tasapeliä :)
Tietysti arjen pyörittäminen vaatii toisissa perheissä enemmän, ja toisissa vähemmän, mutta silloin kun naisen hommat on arjen hommat ja on perhettä ja eläimiä, niin ei mene tasan jos mies tekee vaan ns. miesten työt. Meillä ainakaan.
Lähetä kommentti