Uusi yritys

Taisipa loman lähestyessä loppuaan mielessä käydä ajatus, että olisipa ollut kuitenkin ihana viettää muutama päivä ihan pelkkää lomaakin, ilman ylimääräistä ohjelmaa ja ajeluita sinne tänne. Pitäis varoa mitä toivoo. Maanantaina kävin töissä kuten kuuluikin, vaikka olo oli sunnuntain varuskuntakäynnin jäljeltä ihan aavistuksen jäykkä ja pää ei tuntunut aivan omalta. Tiistaina päänsärky koveni ja oli pientä lämpöilyä, ja myöhemmin oireet muuttui nuhaksi ja yskäksi. Päivä kerrallaan olen raportoinut joka pomolle erikseen senhetkisen olotilan, ja nyt flunssa alkaa olla siinä vaiheessa että enköhän huomenna jo yhden etäjoogatunnin pysty ohjaamaan. Joten ensi viikko onkin sitten se ensimmäinen arkiviikko tästä osoitteesta. Nyt ainakin olen ehtinyt ottaa levon kannalta, lueskellut kirjoja ja katsellut elokuvia sen mitä olen jaksanut. Eksä palasi työviikoltaan päivän etuajassa koska oli flunssassa hänkin, ja ensimmäistä lomaviikonloppuaan kotona viettävä alokaskin on vähän nuhainen - kertoi että lähes kaikki on olleet tällä viikolla enemmän tai vähemmän sairaina. Eli eiköhän se ole sama pöpö joka meissä kaikissa kolmessa on jyllännyt. Tänään kunto on jo melko hyvä, ollaan roudattu porukalla puita liiteristä, pitsat loikkaa leivinuuniin ihan just, ja elokuvissa on vuorossa vampyyrisaagan kolmas osa. Jos vielä saunassakin illalla kävis.

Huomisen arki

Tässä olen nyt lähes pari viikkoa taas totutellut maalaiselämään, ensin useamman lapsen kanssa, ja kun muut lähtivät koteihinsa ja armeijaan(!) niin jäätiin neitisen kanssa täksi viikoksi kahdestaan. Nyt hänetkin on jo palautettu kotiinsa (sanoi lähtiessään että olipa kyllä kiva loma), ja huomisesta lähtien olen viikot täällä yksin kissojen kanssa. Aikalailla sain loman aikana raivaushommia etenemään, melkoisen suuri kirpparikuorma olis lähdössä kunhan on aikaa ajella kaupunkiin päin. Ja koska melko paljon huonekaluja pitää uudelleensijoittaa, niin on täytynyt miettiä miten ois järkevää niitä siirrellä, mitä voi laittaa pois jne. Yhden kirjahyllyn tyhjensin, sieltä löytyi mappikaupalla kaikkea vanhaa tiliotteista lähtien, oivoi mitä sitä ihminen keksiikin hillota, vaan onneksi enää ei tarvitse. Mutta olipa puhdistavaa heittää pois paljon tarpeetonta. Oon ihan romuna kaikesta kantamisesta, siirtelystä ja istumisesta, tänään vielä käytiin varuskunnassa läheistenpäivän merkeissä moikkaamassa alokasta, eli autossakin sai istua pitkät pätkät. Ja huomenna alkaa se työmatkaralli taas, huoh.. Jollain tavalla jännää, kun arki on kuitenkin sitä samaa kuin ennenkin mutta uudella tvistillä. Jännitysmomenttina ajelu pitkin korpitaipaleita, nytkin tuuli viuhuu hurjana ja tuiskuttaa lunta pellolta tielle ja lisääkin on luvassa, että saapa nähdä pääsenkö huomenna edes lähtemään työmaalle - onneksi on iltatyöt. Lisäksi päiviin kuuluu puiden hakua ja uunin lämmitystä, kissojen rapsuttelua ja yleistä yksinoloa isossa talossa. "Sisustusprojekti" jatkuu pikkuhiljaa, sen mitä töiden alkamiselta jää aikaa ja energiaa. Olis kyllä huippua saada pian oma huone kuntoon, nyt vielä on pinoja ja nyssäköitä pitkin poikin kun kaikki hakee paikkojaan. Kylläpä tämä.

2022

Vielä pikakelauksella pikkupalasia viime vuodelta: itsesuunniteltu villapaita, kävelyä järvenjäällä, takut, kevätkukat, ystävysten retki Pisalle, juhannuskivaa rakkaiden kanssa, kesän kukkaloistoa, Natural High Healing Festival, hoitokoira, syksyn värikästä kauneutta, juhlahumua ja muutto. Onhan siinä jo vaikka mitä, ja höysteeksi vielä työt ja muut kuviot. Tämä uusi vuosi tuntuu käynnistyvän hitaasti, mutta niinhän ne yleensä. Vuoden päästä nähdään mitä juonenkäännöksiä tähän vuoteen mahtuu vai onko vaan sitä samaa tasaista. Avoimin mielin ja varovaisen innokkaasti odottelen mitä tuleman pitää.

Huilitauko

Näin hieno taivas toivotteli uuden vuoden tervetulleeksi, ja nyt mulla on piiiiiitkästä aikaa mahdollisuus ihan vaan olla ja ehkä vähän levätä. Jos viime vuotta yrittäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi varmasti "työntäyteinen". Ei ollut liian montaa lomapätkää, joiden aikana ois saanu oikeesti vaihtaa vapaalle, mutta jotenkin tuntuu että kaikkea on silti ollut just sopivasti. Loppuvuoden rykäys (joogatunnit + joulukahvila + muutto) oli ehkä se kaikkein suurin voimienkoitos, vaan nytpä sekin on tehty. Eilen  oli vielä viimeiset muuttokuormat siirrettävänä uuteen osoitteeseen sekä loppujen nurkkien kuuraus. Pääsin lähtemään ennen kuutta, ajelin kotiin näkemättä tai kuulematta yhtään rakettia, eikä niistä myöhemminkään meidän nurkilla havaintoja tehty. Joulu vietettiin koko porukalla, oli kaikki lapset lapsineen ja lemmikkeineen. Ensimmäiset jatkoivat matkaa tapaninpäivänä, ja seuraavat pari päivää myöhemmin. Ipanaperon saan pitää täällä ilonani lähes töiden/koulujen alkamiseen asti. Tupaan on jostain syystä taas kerääntynyt tavararöykkiöitä - en ymmärrä miten niin pienestä kämpästä saa edes irti niin paljon tavaraa.. Eilisiltana kannettiin suurimmat pinot pois ja kasatttiin pöytään pieni uudenvuoden buffetti. Tänään en tee mitään. Hyvää tätä vuotta jokaiselle! ♥

Jotta totuus ei unohtuisi

Alkaa kummasti löytyä jännitystä elämään kun suunnittelee paluumuuttoa maalle. Eilen oli töissä hirmu hässäkäpäivä, ja vaikka kuinka ois tehnyt mieli jäädä illalla kotiin loikoilemaan, niin piti heittää lenkki maalle koska kissat oli keskenään kotona. Niinpä pakkasin autoon taas yhden pienen muuttokuorman ja ajelin pois katuvalojen loisteesta keskelle metsiä ja hankia. Pääsin melkein perille, kunnes muutamakymmenen metriä ennen etuovea auto jumahti ylämäkeen. Eikä ihmekään, lunta tuli melkoisesti koko päivän ja tuuli oli puhaltanut pihatien ihan melkein kokonaan tukkoon. Ei kun hankeen tarpomaan eestaas auton ja talon väliä jokusen kerran, että sain kaikki tavarat kannettua sisälle asti. Sitten sovittelemaan milloin auramies pääsisi paikalle, ei enää samalle illalle. Eli suunnitelmat uusiksi, jouduin jäämään yllätysyökylään ilman minkäänlaisia yökyläilykamppeita tai kännykän laturia.. Ensin piti kuitenkin vielä kaivaa autolle kolo että sain sen siirrettyä pois väylältä. Huhkin tuiskussa tunnin verran lapion ja lumikolan kanssa pipo silmillä ja hiki valuen. Kun sen jälkeen menin suihkuun niin ajattelin samalla pestä saunankin, vielä yks tunti huhkimista ja nyt on sauna ja pesuhuone puhtoiset ja valmiina jouluun. Kyllä muuten uni maistui! Aamulla käynnistin kännykän, vielä oli vähän virtaa jäljellä, ja pomolta oli tullut viestiä että iltapäivällä tarvitaan sittenkin apua vaikka piti olla vapaapäivä. Auramies tuli joskus vaille yksi, ja pääsin valmistautumaan töihinlähtöön sekä rappaamaan ikkunoista paksua jääkerrosta. Piti vielä käydä kotona mutka vaihtamassa vaatteet ja pesemässä hampaat, ja sitten iloisena töihin tiskaamaan, näpyttämään kassakonetta ja kantamaan tarjottimia. Huomenna menen iltavuoroon kestitsemään illalliskonsertin kuuntelijoita. Sitten pitäis olla työt tehtynä ja lomailu saa alkaa. Paitsi että meillä on pitkästä aikaa "perhejoulu" eli kaikki koolla. Puolet porukasta on parhaillaan Tampereella, minä täällä ja loput Oulussa. Perjantaina keräännytään samalle paikkakunnalle, mutta luulenpa kuitenkin että olen jo aika pitkällä ruokahommeleiden valmisteluissa ennekuin muut ehtii paikalle.

Hiljalleen hellittää

Torstaina piti olla kahden joogatunnin lisäksi kahvilointia, mutta olikin niin vähän kävijöitä ettei apukäsiä tarvittu. Perjantaina puolestaan oli kahden joogatunnin lisäksi myös kahvilointia, tosin nipistin loppupäivästä parin tunnin tankkaus- ja suunnittelutauon. Lauantaina työkeikka tanssien ja joogaten kohti joulua, ajoa tunti suuntaansa. Ja eilen vielä groundingyin-hoito kahdelle ja etäjooga, eli ei sentään tarvinnut poistua kotoa. Tänään olen nauttinut vapaasta päivästä. Kalenterissa tosin oli paljon tehtävää tälle päivälle: sähköpostien lähettelyä töihin liittyen, kirjastoa, apteekkia, ruokakauppaa, ja reissu maalle viemään taas yks kuorma tavaraa. Siellä olikin sähköt poikki, ollut eilisillasta lähtien, sekä jonkun verran lumitöitä. Leivinuuni oli lämmin ja poikanen lämmitti saunan huhkimisen päätteeksi. Sähkötkin palasi viimein - kaikkiaan 19 tunnin katko tällä kertaa. Viikon sisään olen saanut kaksi uutta työkeikkatiedustelua ensi vuodelle. Huomenna on vielä joogaa, keskiviikoksi lupauduin taas kahvilaan, ja perjantain aamujooga päättää tämän joogasyksyn. Kahvilahommia saattaa vielä jokunen päivä olla, mutta ihanasti alkaa (työn) tekeminen hiipua ja löytyä aikaa muille jutuille. Tosin ne muut jutut pitäis ensin keksiä, mut eiköhän ihan oleilu ja pienimuotoinen muuttopuuhastelu täytä päivät kivasti.

Järki ja tunne

Miksi sitten tehdä niin hullu ratkaisu, että muutan "takaisin eksän luo" (vaikka siitä ei edes ole kyse)? Eron jälkeenhän asuttiin vielä pari-kolme vuotta saman katon alla, enimmäkseen ihan hyvässä hengessä, mutta sitten alkoi tuntua että jotain muutosta on tehtävä, ei kumpikaan päästä eteenpäin jos jumitetaan vanhassa. Ja koska viljelykset ei ollu mun nimissä, mun oli helpompi ottaa ja lähteä muualle asumaan. Talo ja tila ja metsät ja pellot on edelleen yhtä paljon molempien, niitä ei koskaan jaettu. Eli on vähintäänkin ok että muutan (puoliksi) omaan talooni. Vuokranmaksu jää pois, ja muut asumiskulut laitetaan puoliksi, eli uskon ja toivon että on taloudellisesti kannattava ratkaisu. Eksä on yleensä viikot työmaalla, kotona vain viikonloppuisin, joten ei jouduta olemaan yhdessä 24/7 kuten aiemmin, eli ehkä on henkisesti helpompaa. Ja kyllä mä siitä ihan ihmisenä tykkään, en vois kuvitellakaan kämppikseksi jotain jota mun pitäis vihata tai kantaa kaunaa. Kuvio saattaa monimutkaistua mikäli jompikumpi pariutuu uudelleen, mutta sitä mietitään sitten. Tai jos ei jostain syystä ala yhteiselo näillä spekseillä sujumaan.

Ja sitten on tietty ne tunnesyyt joita ei voi rahalla mitata: luonto lähellä, maalaismaisemat, oma rauha, hiljaisuus, kissat, saa olla kotona.