Mönkä

Se on sellainen paikka, jonne meidän lomareissusuunnitelmat meni. Meni tutustuminen yrttien tuotantoon ja jatkojalostukseen, meni Mari Mörön puutarhassa vieraileminen, meni MTT:lla käyminen, Anttolanhovissa yöpyminen, hotelliaamiainen, tutustuminen luomuvihannesten ja -yrttien viljelyyn ja markkinointiin, käynti Vavesaarentilalla, lähi- ja luomuruokapuoti Hilima, kaikki ne meni nyt mönkään, kun ei ollutkaan tarpeeksi lähtijöitä. Harmittaa. Olis ollu tooosi hyödyllinen reissu. Toivottavasti joskus tulee uusi mahdollisuus vastaavaan..

Ollaan varovasti suunniteltu omaa reissua vielä ennen koulujen alkua. Ehditäänköhän? Jaksetaankohan? Päästäänköhän yhteisymmärrykseen matkakohteesta?

Kumpi voittaa: kissa vai orava

Meillä on pienoinen ongelma. Naapurissa kesytetään oravia, ja meillä kissat luulee että noutopöytä on järjestetty heitä varten. Viime talvena on näillä kulmilla nähty ensimmäiset oravat, ja pian saivat oman ruokintapaikan. Nyt niillä on aitaus, jossa saavat ruokailla ilman pelkoa pedoista, mutta kun vievät ruokaa piiloon aidan ulkopuolella, siellä vaaniikin julmat saalistajat. Ainakin kolme oravaa on joutunut parempiin suihin.

Enpä tiedä mitä tehdä. Meillä kissat on öisin sisällä, sikäli mikäli tulevat illalla kotiin syömään, ja aamulla pääsevät ulos vasta ruuan jälkeen. Mun mielestä ne tekee ihan oikeita töitä, pyytävät myyriä ja rastaita ja vesirottia. Ehkä pitää tehdä niille aitaus jossa saavat ulkoilla, harmi vaan että aitauksen pitää kiertää kaikki meidän pellot, mikäli aikovat jatkaa tehokasta työtään myyrienkauhuina. Tai sitten ei päästetä niitä ulos ollenkaan, eihän ne talvellakaan ulkoile.

Kuvat meidän pienestä kesäpuodista ♥ Eiks ookki ihana!

Muodonmuutos

Muistatko tämän? Meidän takkukasa karvapörhelö pörröpöksy Pimpula-Pampula..

..kävi tänään parturissa. Tuntuu melkein kuin oltais saatu lähtiessä mukaan ihan uusi koira!

Oli siinä naurussa pitelemistä. Varsinkin kun Pinja alkuun ärisi omalle hännänsaparolleen, ei vissiin ollut ennen moista nähnyt..

Olen monena kesänä haaveillut tuon karvakasan keritsemisestä. Nytkin jäi vähän myöhään, mutta onneksi tässä on vielä aikaa kasvatella talveksi uusi lämmin turkki.

Voi kuinka siistiltä näyttää!

Miehet möksällä

Kolme päivää kalastusta, uintia ja lettujen syömistä. Ja on ne näköjään käyneet Kiutakönkäälläkin :o)

Mun vasen alaselkälihas sanoi tänään reps, ja nyt voinkin ihan oikeutetusti hieman hengähtää, teettä muilla kaikki työt, ja kinuta silittelyä. Saunanlauteille en taida tässä kunnossa könytä.

(Kuvat otti Mies, ja kysyin ihan luvankin niiden julkaisemiseen)

Huojuvassa ladossa

Onnea on ihanat ystävät ♥! Joku sellanen joka soittaa ykskaksyllättäen ja kysyy lähekkö illalla, ja jolle mielellään vastaa että lähen, ja sitte lähtee sen kanssa tänne kuuntelemaan tätä, ja on mukavaa, eikä vähiten siksi että matka suuntaansa kestää toista tuntia ja matkalla ehtii jutella yhtä ja toista. Ja oishan sekin ihanaa jos meillä olis hirsirakennukset yhtä hyvässä kunnossa..

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,

Kuinka onnellinen voikaan olla hän,

Joka täällä vaan saa aina asustaa -aa -aa.

Maalaismaisemaa en saata unohtaa.

-Jukka Virtanen

(Ja sitten kotiintullessa huomaa että ne pojatkin on tulleet mökiltä ja valloittaneet tehokkaasti tietokoneet..)

Voihan vattu!

Nyt on kuulemma ainoa hetki koko kesänä kun voi olla pois kotoa muutaman päivän. Pojat (yks iso ja kaks pienintä) meni mökille lomailemaan ilman sähköä, vettä, telkkaria, pelikoneita. Tekee niille niiiin hyvää. Unohtui pyyhkeet, uimashortsit, parkkikiekko, melkein juomavesikin. Onneksi kauppa on neljänkymmenen kilometrin päässä :o) Nuoriso lorvii nurkissa. Minä istun pokkari taskussa vattupuskassa naama aurinkoa päin, istun rappusilla putsaamassa puna-, kelta- ja valkosipuleita, istun keittiössä paistamassa kesäkurpitsalettuja, istun telkkarin ääressä aivot narikassa. Vielä pitäisi hetki istua saunassa, sitten voi oikaista vaakatasoon. Huomenna lisää vattuilua ja yks lenkki kylälle, muilta osin on ihan vapaapäivä. Niin ja se pokkari, vanha ja halpa, ottaa teräviä ja värikkäitä lähikuvia pelkällä napin painalluksella. Ihmeellistä!

Keidas keskellä Tyrnävää

Lyhin reitti meiltä Oulujoen taimistolle kulkee Tyrnävän keskustan läpi. Edellisen kerran olen liikkunut sielläpäin joskus lapsena, enkä ole kiinnittänyt juurikaan huomiota mihinkään. Perjantaina matkalla bloggaajatapaamiseen huomasin keskellä kylää kauniita vanhoja rakennuksia, ja koska mulla oli reilusti ylimääräistä aikaa, parkkeerasin auton ja hipsin kameran kanssa tutkimaan aluetta lähemmin. Vanhasta meijeristä oli tehty kirjasto, vieressä oli kauniitä punaisia puutaloja, kulkuväylät siististi päällystetty, ja yhdessä nurkassa niin hieno viheralue että todellakin kannatti pysähtyä!

Istutukset oli ryhmitelty siististi reunustettuihin ruutuihin, välissä suorat kivituhkakäytävät, osa käytävistä oli päällystetty betonikivillä. Kasveja oli yhdessä ruudussa vain yhtä tai kahta lajia, nekin matalia. Keskellä puistoa oli alue hiekkaleikkejä varten sekä monta penkkiä istuskeluun. Samoin yhdellä sivulla oli iso hiekka-alue, jonka läpi kulki pölleillä reunustettu kivipuro. Puistoa kiersi matala betonikivimuuri.

Alueen levollinen yksinkertaisuus vetosi muhun todella. Ja vieläkin enemmän mielenkiintoa toi se, että keskiakselien jakamat neljännekset ei olleet kaikki täysin symmetrisiä. Sainkin mukaani monta todella hyvää ideaa, toivottavasti pääsen niitä joskus jossain hyödyntämään. (Hmmm.. kuinkahan tällainen ruutukaava toimisi rinteessä, ja onko alueen pakko olla neliö/suorakaide.....?)

Kuvia alueesta otin paljon enemmänkin, mutta ne on julkaisukelvottomia, koska mulla on se vino horisontti -syndrooma.. Tasamaasta otetuissa kuvissa se pomppaa vielä enemmän esiin, sattuu ihan silmiin kattoo niitä.. Mut hei, menkää itse katsomaan jos sielläpäin liikutte, oli hieno paikka!