Mendelspaltung bei zwei merkmalspaaren

sekä lehemä. Meidän luokan seinältä.

Joulu on taas?

Joulupukki on pysytellyt joulusta asti kaapin päällä ilman että kukaan elukka on osoittanut sen suurempaa mielenkiintoa yrittää kokeilla kuinka kaisla ratisee hampaissa. Pukki sai tilaustyökaverin, joka odottelee kuljetusta uuteen kotiin. Ensin täytyy arpoa kumpi näistä olikaan se alkuperäinen pukki.. Onneksi kaislaa on vielä jäljellä, ties minkälainen pukkiperhe niistä vielä syntyykään.

Punontakurssilla lähti taas mopo vähän keulimaan. Halusin tehdä omenanpoimintakorin. No, tein sitten omenanpoimintakorin, josta tuli niin suuri että jos sen täyttää omenoilla ei sitä varmasti jaksa kovin pitkiä matkoja kanniskella.. Loppupajuista tein jännännäköisen madeira -korin alias tatzan. Oli aikamoinen viänteleminen noissa paksuissa pajuissa että pysyvät toivotussa asennossa. Ihan vähän piti fuskata: sidoin rautalangalla kaariosat nippuun, pysyy paremmin. Tatzastakin tuli valtava, halkaisija varmaan puoli metriä. Jospa ensi kerralla yrittäisin tehdä jotain pientä..

Minä olen ilo

Päivittäisiä elämänohjeita, 83. päivä:

Aina kun muistat ja mihin aikaan päivästä tahansa, sano: "Minä olen ilo." Jos siltä tuntuu, sano se vaikka satoja kertoja päivässä. Sano se usein, mutta joka kerran hyvin hitaasti ja painottaen jokaista sanaa yhtä paljon. MINÄ - OLEN - ILO. Sisäistä sanojen merkitys, kun lausut ne hitaasti, ja koe ilontunne niin suurena kuin suinkin kykenet. Perusta jokainen päiväsi ilontunteeseen - se sujuu kerta toisensa jälkeen paremmin.

Tunne enemmän sisäistä iloa kuin sitä, joka juontuu ulkoisista olosuhteista. Vain siten voit muuttaa ulkoisia olosuhteita.

Ilo vetää puoleensa iloa.

Kevättä rinnassa

Vietiin Neitin kanssa kisut ulos haistelemaan puoliaurinkoista kevätpäivää. Yksi ei halunnut tulla, mutta kolme muuta suostuivat sylikyytiin traktorin eturenkaan päälle, ja siitä sitten kukin lähti tahoilleen tutkimusmatkailemaan. Lumipantterilla onkin tosi hyvä suojaväri!

Kesäkuvia ja kevätmietteitä

Kevätlomalla on menty ja tultu ja oltu. Katseltu kevättä ikkunoiden läpi, ja huokailtu ja haaveiltu. Vähän nautittu kevätkeleistäkin jo. Aurinko on paistanut oikein ihanasti, ja tiet on jo melkein sulat. Pelloilla ja pihassa vielä metri lunta, puutarhuri alkaa olla kovin malttamaton! Puutarhakirjoja on luettu ahkerasti ja uusia suunnitelmia pihaan tehty.

Viikonlopun päästä alkaa taas arki ja koulut ja muut menot. Parin kuukauden päästä on jo varmasti vihreää, onhan?!

Mukavaa lomaa!

Mahtavat ulkoilusäät näyttää jatkuvan edelleen. Eilen tehtiin lapsen ja koirien kanssa hiihtolenkki peltoja pitkin. Lapsi hiihti, koirat harrasti intervallitreeniä: vuoroin umpihankirämpimistä ja välillä normilenkkeilyä kantavalla hangella. Itse viipotin kameran kanssa lumikengillä perässä.

Illemmalla kävin vielä tanssimassa, ja köpöttelin sieltäkin vähän matkaa kotiinpäin, en ihan koko kolmeatoista kilometriä kuitenkaan. Oikein kunnon annos ulkoilmaa pitkästä aikaa! Jostain pitäis vaan saada lisää hemoglobiinia, että jaksaisi paremmin. Vinkkejä?

Illalla köllöteltiin sohvalla ja juteltiin sieluista ja enkeleistä Miehen kanssa. Aika pian nukahdin siihen kainaloon. Ihan parhautta.

Mäntylästä sain loman kynnyksellä ihanan ilahdutuksen, suurkiitos!

Tunnustus lähtee eteenpäin muutamaan blogiin suosikkilistaltani, käykääpä kurkkaamassa tykkäättekö tekin näistä:

Himalainen

Björkbacka

Kukkaispäiväkirja

Eläinten Laitila

Huhhahhei

Vauhdikas ja meneväinen pariviikkoinen ei saanut imettyä kaikkia mehuja. Eilen tehtiin vaihto lennossa: äiti kotiin ja isi reissuun. Ensimmäinen normipäivä alkoi ihanan normaaliin tapaan: pojat kouluun, tiskit ja pyykit koneeseen ja muori imurinvarteen. Nyt tykkään!

Huomenna alkaa virallisesti loma! Sieltä sitten Mies ja isommat lapsetkin kömpivät kotimaisemiin jossain vaiheessa viikonloppua. Sitten tehdään ihan sitä mitä huvittaa ja mennään sinne minne huvittaa, jos huvittaa.

(Pikkukaappi löytyi traktoritallin vintiltä, ja jos oikein tarkkaan katsoo niin näkee että siinä lukee "Koti Apteekki". Ihana!)