Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Villansyöjäkissa ja pallonsyöjäkoira


Nopsu ja Pipsu, meidän riiviökarvalapset..

Pitkäkarvainen suklaaitämainen Nuuhva on melkoinen kulinaristi. Viime talvena, pentuaikaan herkutteli syömällä reikiä villasukkiin, villapaitoihin, villahuiveihin. Mutta luuloista huolimatta ei Noppu tätä herkkua ole unohtanut. Taas on parit sukan kantapäät päätyneet parempiin suihin, samoin melkein kokonainen villapaidan helma! Muihin outoihin lempiruokiin kuuluu silikoni: mm. silikoniset patakinnas, kakkuvuoka, jääpalamuotit, wiin ohjaimen suojus sekä yölamppu ovat saaneet kokea terävien pikkuhampaiden kosketuksen. Myös sellainen pehmeä muovi mistä esim. crocsit tai lasten hyppypompputyyny on tehty näyttää maistuvan erityisen hyvältä. Ruokapuolelta outoihin mieltymyksiin kuuluu kurkku - syödään vaikka muovien läpi, herneet - kaivetaan vaikka mullan alta, ja uusimpana villityksenä tulppaaninvarret..


Pörrökarvainen kessukoira Pipsu on myöskin osoittautunut kunnon ahmatiksi. Pipulle maistuu niin risut kuin kuusenkävytkin, ruusunmarjat suoraan pensaasta, kissankakat, jäniksenpapanat, kompostijäte, roskapussin sisältö sekä kaikenlainen, siis ihan kaikenlainen ruoka. Paitsi tietysti vihannekset. Sähköjohtoja on vähän pitänyt maistella, parit jouluvalot on purtu poikki. Kengät ja tuolinjalat on toistaiseksi - *kopkop* - saaneet olla rauhassa, koirat saivat syksyllä lahjaksi hirven sääriluita ja niitä onkin kaluttu antaumuksella. Katuharjalle olisi ollut tänä talvena käyttöä ihan muutamankin kerran, mutta harjatkin on kaikki nyrhitty kaljuiksi ja kannettu ympäri pihaa. Samoin suksisauvoja, lapioita ja muuta pihakamaa löytyy milloin mistäkin. Erityisesti kaikki pallot saa kyytiä. Pipsun lempileikki silloin matalampien hankien aikaan oli raahata kengurupalloa pitkin peltoja. Kaksi isoa kengurupalloa onkin pureksittu säpäleiksi, lisäksi muovisia jalkapalloja liuta. Lisää tuhoja ilmaantunee kunhan lumet sulaa ja loput pihalelut taas löytyy..


maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kukoista!, osa 1

Teksti kaivettu koneen kätköistä, joskus aikoinaan kopioitu muistaakseni Voi hyvin -lehden nettisivuilta.


Sano kyllä elämälle

Rakkaus on luonnollinen olotilamme. Kelpaamme elämälle juuri sellaisina kuin olemme. Mitään ei tarvitse lisätä eikä ottaa pois. Meissä on jo kaikki tarpeellinen, kunhan vaan saamme kosketuksen sisimpäämme; sieluun, ytimeen, armoon.

Paras tapa pitää huolta sielusta on siirtyä pois sen tieltä ja sanoa kyllä elämälle. Voimme antaa myötä- ja vastoinkäymisten tulla ja mennä, sallia elämän tapahtua. On kevyempi elää, kun antaa oman itsen ja muiden ihmisten olla kaikessa rauhassa oma itsensä. Elämä tuntuu tuoreemmalta ja hauskemmalta, kun lopettaa vääntäytymisen muottiin tai kaavaan ja antaa elämän moninaisten luovien yllykkeiden kulkea oman itsen ja elämän lävitse.

Toki oman elämän maaperää on hyvä lannoittaa ravitsevilla luontokokemuksilla, viisailla kirjoilla, vaihtelulla, antoisilla ihmissuhteilla, herkullisella luomuruualla ja kaikella sellaisella, mistä sielu pitää. Joskus on syytä ottaa hara käteen ja kitkeä tai harventaa liian täyttä kukkamaata: silloin, kun alkaa olla liian paljon tekemistä ja menemistä, eikä sielu enää meinaa pysyä vauhdissa mukana. Elämän puutarhassa on toisinaan myös hyvä harjoittaa luonnonmukaista tuholaistorjuntaa, jos jokin asia tai ihmissuhde uhkaa viedä ilon elämästä. Silloin on sanottava: "Kiitos ei, nyt riittää."

Rakasta! Voit rakastua poutapilviin, kissankelloihin, oraviin, vanhoihin rouviin, nuoriin miehiin, kauniisiin auringonlaskuihin ja sateisiin päiviin. Sinun ei tarvitse etsiä rakkautta, elät sitä päivittäin, ja jokainen tapaamasi ihminen on juuri sopiva.

* * *

Iloa viikkoosi!

torstai 25. helmikuuta 2010

Pieniä iloja


Löysin kaupasta kevään ensimmäiset helmiliinit. Ja kun kävin karjakeittiössä kurkistamassa istutuksia, sielläkin jo helmiliinit nostelevat päätään. Parin sentin vihreät pikku piippanat ilahduttivat kovasti. Toisen purkin toin sisälle sulamaan, täytyy toivoa että vihreän piilossa on nuppuja..

Multaankin olen jo käteni upottanut. Kaikki yhdeksän ikkunalaudalla talvehtinutta perintöpelargonia saivat uudet mullat. Jospa jaksaisivat kasvaa komeiksi uuden mullan voimin. Nuppujakin raukat yrittävät tehdä, mutta ne napsin vielä pois, myöhemmin vasta saavat kukkia.

Valon määrä on lisääntynyt huikeasti. Mökkitunnelmaa olen saanut häivytettyä taas himpun lisää, eteisen katto sekä keittiön katon isompi puoli on jo lähes kokonaan valkoiset. Ihmeesti valkoinen katto madaltaa huonetta.. Ehkä pian pääsemme lattiankin kimppuun. Tavaroiden roudaus siis alkakoon.

Arvonta on suoritettu aikaisin aamulla. Vihreän teepaketin uusi omistaja on Pirjo, punainen paketti meni Annille. Laittakaapa osoitetietoja tulemaan, niin pistän herkut matkaan. Onnea!!

tiistai 23. helmikuuta 2010

Pieni vesitilkkanen..


Kolmas päivä ilman juoksevaa vettä. Vesi kulkee kanisterilla navetalta, joten ihan ilman vettä ei tarvitse olla. Pyykkivuori kasvaa kasvamistaan. Tiskannut sentään olen pienellä vesitilkalla. Nyt pitäisi tiskata lisää. Eilen pesin yhden lapsen päästä varpaisiin, pitkät hiukset myös, viidellä litralla vettä. Vessanpöntössäkin huuhtelu toimii manuaalisesti. Alan hyvinkin uskoa niihin hirmuisiin lukemiin mitä länsimainen ihminen vettä päivässä kuluttaa..

Alkuun vedettömyys oli "jännää", nyt alkaa jo vähän tuntua selviytyjien suomi-versiolta. Yritän selittää itselleni että kyllähän sitä hyvin itse pärjäisi, mutta kun vedenkulutus on kuitenkin kuusinkertainen, ja vedenkantajien määrä ei ole. Näin unta että hanasta tuli vettä. Olin riemuissani kun pääsen pyykinpesuun. Oli aika tympeä yllätys kun aukaisin hanan ja huomasin ettei vettä oikeasti tullutkaan..

Täytyy riemuita siitä että vesi tulee sentään navettaan asti, ja sähkötkin toimii. Hätäkös tässä.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Raivoomista riittää

Toipilaalle sopivaa viikonloppupuuhastelua tuntui olevan muutaman tunnin tavaroidenperkkausoperaatio yläkerran aulassa. Taas löytyi iso kasa kirppikselle kuskattavaa, vaikka juuri viikolla lahjoitin puoli autollista "rojuja" pois. Löytyi myös ihmeen paljon tyhjää lattiapintaa kun kokosin kaikki vielä paikkaansa etsivät tavarat yhdelle seinustalle muuttolaatikoihin ja Ikean sinisiin kasseihin.

Suljetusta ovesta on käynti elokuvahuoneeseen. Elukoilta on sinne pääsy kielletty, ja siksi ovenkahva on täytynyt kääntää nurinpäin. Kissoista yksi ja koirista toinen osaa aukoa oven kuin oven. Hormiin nojaileva levynippu on purettu lastulevykaappi, joka on tietääkseni matkalla kaatopaikalle. Ehkä odottelemme että joku keksii sille vielä hyötykäyttöä, sillä se on notkunut tuossa jo muutosta asti, reilu puolitoista vuotta.. Vasemmalla olevasta ovesta kurkisteleekin seuraava raivaustyömaa, pienten poikien huone..


PS. Vielä ehtii arvontaan mukaan..

lauantai 20. helmikuuta 2010

Joutilaana


Vapaa viikonloppu, kaikki kotona. Huomisen itämaisen tanssin treenien lisäksi ei olisi mitään sovittuja menoja. Voisi tehdä mitä mieleen juolahtaa. Vaikka testata niitä kahta eri maalia, joista on tarkoitus valita keittiön lattiaan sopiva. Siis muuten voisi, mutta värijauheet ei ole kotona, joten maalikoktaileja ei sitten sekoitella. Keittiön katon maalausta voisi toki jatkaa, etenisi sekin taas hieman.

Meillä asustava nuhapöpö on kaatanut sohvanpohjalle yhden jos toisenkin. Itse nuhistelen jo kolmatta päivää, edelleen on pää täynnä räkää, korvat humisee ja hampaisiin sattuu. Ulkona on niin kauniin näköistä, mutta petollisen kylmää! Viime yön minimi oli -29,9 astetta! Oikeastaan hyvä etten ole ulkoilukunnossa. Tekisi mieli kaivaa lumikengät esiin ja lähtä hangille. Ehkä ensi viikolla vähän lauhtuu, ja olokin paranee niin pääsen lenkille.

Kaappikuumekin kasvaa. Keksin tarvitsevani yläkertaan liinavaatekaapin, poikienhuoneeseen lelukaapin, ja pari muutakin kaappia olisi listalla. Saisi näitä tavaroita vähän ovien taakse piiloon, pois silmistä.

Viikonlopun kunniaksi voisi ehkä leipoa oikein suklaista kakkua..


PS. Arvonta jatkuu..

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Hups!

Laskuri on pompsahtanut uudelle kymmentuhannelle! Ihan ei ystävänpäiväksi ehtinyt, mutta ei kauaksi jäänyt. Juhlistetaanpa tätäkin tapausta arvonnalla, eli tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvon kaksi palkintoa, molemmissa teetä ja herkkunameja. Ykköspalkinnossa Green mango -tee ja Pandan vadelma-tummasuklaanamirasia, kakkospalkinnoksi Yogi-tee (tuoksuu piparkakulta :o) ja Pandan mustikka-valkosuklaanamirasia. Arvonta 25.2. aamulla. Sitten onkin jo melkein maaliskuu!!