Näin tänään auringonsäteen

Todistettavasti meillä paistoi tänään aurinko. Ainakin niin kauan, että ehdin sitä ääneen hämmästellä, hakea kameran, kuvata muutaman kuvan sisällä ja vielä ulkonakin. Ei se enää sitten paistanut, kun olin lähdössä koirien kanssa kävelylle, ja kamerastakin hyytyi akku kesken lenkin. Pakkasta muutama aste, ja tunnissa sai kivat nipistelyt poskiin, sormiin ja reisiin ainakin. Lenkin jälkeen maistui mukillinen pakuriteetä sekä supersmoothie: mustaherukkaa, mansikkaa, cashewpähkinää, banaania, jukurttia, li(m)otettuja chiansiemeniä, raakakaakaota, kaikki tietysti luomua. Nams!

Sitku

Sitku Neiti lähtee pikkutyttyrän kanssa hiihtolomareissuun, me päästään maalaamaan portaikon taustapalikat, yks kirjahylly, vähän lattioita ynnämuuta ynnämuuta. Meillähän oli täällä syksyllä just huonekalujen muljutusoperaatio huoneesta toiseen käynnissä, kun saatiinkin yllättäen lisää asukkaita maalaushuoneena käytettyyn ylimääräiseen huoneeseen, ja hommat jäi sitten pahasti kesken.

Sitku saadaan portaikko levytettyä umpeen ja rakennettua portaiden alle pieni kaappi, päästään miettimään miten tapetoidaan tuo poikien huoneiden oviseinä ja millä tapetilla (jollain valoisalla). Jossain vaiheessa saadaan lattiakin siitä kohtaa maalattua, ja sitten meillä onkin ihanan valoisa portaiden alusta ja vessanoven edusta.

Sitku meillä on portaiden alla se kaappi, voidaan tunkea sinne kaikki tämä sisällä ajelehtiva puutavara joka tällä hetkellä odottaa pääsyä sinne jossain hamassa tulevaisuudessa odottavalle verstaalle. Kaappiin mahtunee myöskin kausiurheiluvälineet ja iso osa Miehen työkaluista. Ai että haluankin sen valmistuvan nyt heti!

On meillä täällä muutakin pikkupuuhaa, mutta niiden kimppuun käydään sitku tuo porrasremppa on voiton puolella.. Sitä odotellessa..

Viikonloppuvapaa!

Jos mää saisin päättää me vietettäis viikonloppu yhdessä, leivottais herkkuja, siivoiltais, tehtäis ruokaa, ulkoiltais, syötäis hyvin, juteltais ja naurettais, nukuttais hyvin, saunottais, avattais telkkari vasta kun Putous alkaa, oltais iloisia ja punaposkisia.

Oikeesti meillä pauhaa olympialaiset taukoamatta, ja jokainen istuu omalla ruudullaan tekemässä omia juttujaan, ja kun nälkä yltyy tarpeeksi niin tapellaan kuka joutuu tekemään ruokaa..

Anyway: Hyvää ystävänpäivää ja iloista viikonloppua just sulle ♥

Just plussalla, harmaata

5.30 herääminen, siivoilua, aamutoimet

8.00 pari puhelua, imurointia, pyykkiä, tiskiä

12.00 ruokaa, päiväunia, tunnin lenkki koirien kanssa

15.00 kirjastoon, kauppaan, ruuanlaittoa, blogeja

18.00 tanssitunti

20.30 saunaan, hyvää yötä

Erään Aku Ankan tarina

Hansu täytti 60 vuotta näköjään toukokuussa 1999. Juhlalehti oli parhaat päivänsä jo nähnyt, joten silppusin sivut, taittelin niistä hakasia ja punoin renkaaksi. Kivaa hommaa, samalla periaatteella huvittais tehdä karkkipapereistakin jotain. Mutta mitä käyttöä noille renkaille sitten keksisi..? Niitä voisi kuulemma yhdistää ompelemalla lieriöksi, ja liittää jonkunlaiseen pohjaan. Se ompeleminen ei vaan oikein oo mun juttu..

Tämä hetki

Pieni lainaus Charlotte Joko Beckin kirjasta Jokapäiväinen zen:

"Mitä eroa on järkevillä varotoimenpiteillä ja jatkuvalla huolissaan olemisella? Kuuluisa buddhalainen vertaus kertoo miehestä, jota ajoi takaa tiikeri. Epätoivoissaan mies hyppäsi kalliolta ja tarrautui viiniköynnökseen. Kun tiikeri yritti tavoitella häntä käpälällään, mies katsoi alas ja näki toisen tiikerin kallion juurella odottamassa, että hän putoaa. Kaiken huipuksi kaksi hiirtä jyrsi viiniköynnöstä. Tuolla hetkellä mies huomasi mehevän mansikan ja toisella kädellä viiniköynnöksestä riippuen hän poimi ja söi sen. Se oli herkullinen! Miten miehelle lopulta kävi? Sen tietysti tiedämme. Oliko se tragedia?

Huomatkaa että mies, jota tiikeri ajoi takaa, ei käynyt makuulle ja sanonut: "Oi, sinä ihana otus, olemme yhtä. Ole hyvä ja syö minut." Tarina ei kerro typeryydestä, vaikka tietyllä tavalla mies ja tiikeri todella ovat yhtä. Mies teki parhaansa suojellakseen itseään, niin kuin meidän kaikkien pitäisi tehdä. Jos kuitenkin joudumme viiniköynnöksen varaan, voimme joko tuhlata tuon viimeisen hetken tai arvostaa sitä. Eikö jokainen hetki ole viimeinen? Ei ole muuta hetkeä kuin tämä."

Supersunnuntai

Helmikuun hyvinvointipläjäys: 

positiivista ajattelua,

onnellisuuden etsintää,

koko kehon venyttelyä,

tietoista tiedostamista,

naurua, naurua ja lisää naurua,

reipasta ulkoilua,

tanssia melkein hengästymiseen asti,

 ja hyvää ruokaa.

Voi hyvin ystäväiseni ♥